United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
On synkkä suru otsallasi sun; Murheelliseksi tekee myös se mun; Vaan virkas vaariseni murhees mulle, Niin toivon tuottaa ilon jälleen sulle. Ilosta sykkii sydämeni mun; Tahtoisin iloiseksi myöskin sun! Sä ainokainen säde elämäin, Oi, armas-Aina! vanhaa sydäntäin Viattomuutes vielä riemahuttaa, Sydämes' siisteys sen ilahuttaa.
Ei tiedä tuskaa armaansa Kuningas, vaan mure miellä Kadonneeks uskoo toivonsa Mut koittaapas valo vielä: Yht'äkkiä rannall' ilmestyy Kuu valvas, aurinko kirkas: Kaikk' ihmetellen ällistyy, Kuningas toivohon virkas. Hän rantaan astuu innolla, Hän löytävi puolisonsa; Sen syliss' armaan poikansa, Kuuvalon ja aurinkonsa.
Mitä arvelet?" Pugatshevin leikillisyys rohkaisi minua uudelleen. Tyyneesti vastasin, että olen hänen vallassaan ja että hän saa tehdä minun kanssani mitä tahtoo. "Hyvä", sanoi Pugatshev. "Virkas nyt, millaisessa tilassa teidän kaupunkinne on". "Jumalan kiitos", vastasin; "kaikki hyvin." "Vai hyvin?" toisti Pugatshev. "Ja kansa kuolee nälkään!"
Isäini ilojuhliss' olit kirkas Ja jäykät kasvot kirkastit se virkas, Kun miesten kesken kiersit ahkeraa. Sua kuvat viljavat kun koristaa, Ja juojan määrä niistä laulut luoda, Ja henkimättä malja tyhjäks juoda Mont' onnen yötä mulle muistuttaa; Nyt en sua tarjoo pöytäkumppanille, Sun tähtes en käy sanaleikkisille. Täss' neste on, jok' äkin juovuttaa.
Ateena, Sparta, jotka muinen laati lakeja yhteiskunnan ylvään, hienon, niin pitkälle ei edistykseen päässeet kuin sa, mi laadit säännökset niin sorjat ett' usein puoliväliin marraskuuta ei kestä, minkä lokakuussa punoit! Kuink' usein muuttanut miesmuistiin yhteen sa ootkaan lakis, rahas, virkas, tapas ja vaihtanut myös kansalaisiasi!
Cesario, älä pelkää, onnees tartu; Ole, mikä tiedät olevas, niin olet Sa yhtä suuri kuin se, jota pelkäät. Virkas kautta vaadin, Vaikk' äsken aioimmekin yöhön peittää, Mink' ennen aikaa sattumus nyt ilmaa Todista, mitä tämän nuorukaisen Ja minun välill' äsken päätettiin.
Poistaa tuo sinun täytyy. KULLERVO. Sen teen, mutta enpä toki sinun käskystäs, ilkeä Ajatar. Luuletko, että vallassasi olen tai että edes suosiostas huolin, vaikkas mahtavakin olisit? Kuitenkin olet sinä, imelähuulinen impi, mulle vielä vähemmin armas ja parasta, ettäs siirryt meistä pois; mutta mielin kuitenkin kysyä ken olet ja mikä virkas on?
Rakastumista seuraa kihlaus ja sitten tule häät, sehän on asiain tavallinen järjestys. Mutta virkas nyt kumminkin ensin, onko hän kaunis ja armas." "On ystäväni, on; ja toinen on myöskin kaunis ja armas." "Kuka toinen?" "Hänen sisarensa." "Ahaa, sinä veitikka! Ymmärränpä yskän. Sinä muka pidät huolen toisesta ja toisen suhteen muistit hyvänä ystävänä minua. Sepä ystävyyttä, totta tosiaan!"
Niin, ruhtinas ei suotta sinuun luota; vain täytä virkas, vitkaan kuoliaaksi kiduta minut, tuomioon kun olen nyt vikapää! Vain kisko, kisko nuolta, jott' yhä julmemmin sen väkäset mua raatelis! Sa olet kallis ase tyrannin; siis ole vanginvartijani, ole kiduttajani! Kuinka omiasi, kuin sovelias ootkaan molemmiksi! Et loppuun saakka sä teeskennellä voinut, riemuitse!
Kaikk' epäilykset siis Periköön ne hiis! Päin tuulta vaan! Mun kanssani mailman pauhinaan! Mies filosofiian orjuudess' on niin, Kuin kuivall' aroll' lemmon juhta, Jot' aina ajellaan samoihin kaarroksiin, Vaikk' ympärill' on vehmas luhta. FAUST. No kuinka aljetaan? MEFISTOFELES. Pois pakohon! Mik' on tää virkas onneton? Itsesi vaan ja poikain piinaamista!