United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
»En sinne päinkään, me olemme kaikki joutuneet eroon toisistamme. Etkö ole nähnyt minun isääni?» »En.» »Mutta kuinka minä sentään tulinkaan iloiseksi nähdessäni sinun sinisen takkisi ja keltaiset housusi!» »Peijakas periköön ne molemmat, niin housut kuin takin», sanoi Kalle. »Siellä, mihin te jätitte minut, oli niin turkasen kaunis tyttö.
Vähittäin herettiin myöskin tuolla pyhällä alalla kiroomasta; ennen aikaan vallan tavallinen ja suosittu kirous "Piru periköön lykkyä" eli "Lykky hiiteen" joutui yhä pahempaan huutoon, koska se nyt voi sattua yksityiseen henkilöön.
Ja jos hän ei tule, niin periköön piru hänet, sama se minulle, sillä silloin ei hän ansaitse edes suolaa velliinsä.» »Kas vain», sanoin tehden hänestä vähän pilkkaa, »oletpa sinä aika kekseliäs! Mutta eikö sinulle olisi yksinkertaisempaa kirjoittaa hänelle muuan sana?»
»Sitä vastaan minulla ei ole mitään», sanoi Swart, »sanokaa te sitä sillä tai jollain muulla nimellä. Minun omatuntoni on puhdas ja rauhallinen, ja piru minut periköön, jollei kaikki mitä sanon, ole silkkaa totuutta. Mutta minä vannon, etten halua olla kapinan kanssa missään tekemisissä. Onko tämä nyt enää laitaa?
Myöhemmin yksi upsieri ja kaksi soturia. OTTO RUD. Tähän päättyköön tiedustelu-retkemme! Kauemmaksi emme uskalla mennä; joku voisi meidät nähdä. Ritari Rolf! sinä joka tunnet nämät seudut, mikä on miettees? Ryntäämmekö kaupunkiin maitse vai meritse? ROLF JUTE. Muistakaa, että Turun linna vartioitsee Aurajoen suuta! OTTO RUD. Piru sen linnan periköön!
Entä mitä on sinun kirjeessäsi? kysyi luutnantti, kääntyen toisen sisaren puoleen, joka hänkin luki kirjettä; no, mitä hän kirjoittaa sinulle? Tervehdä veljeäsi, on tässäkin, ilmoitti puolestaan Laura. Eikö muuta? Ei, kiltti Gustaf! Peijakas periköön kaikki naiset! ärähti luutnantti, hypähtäen ylös sohvalta. Hyi, kuinka sinä puhut! huudahti Therese.
Olen tuntenut hänet lapsesta saakka. Hitto periköön kaikki lapsuuden ystävät! jupisi kaartinluutnantti itsekseen; mutta, lisäsi hän ääneensä, neiti Palm on asunut kaksi vuotta vanhempaini luona, eikä hän ole vielä koskaan maininnut, että...
Kosk' totta tuon, kosk' leikkiä vain. Kosk' hymysuin, kosk' vihoissani; Yht' illoin, toista huomeltain, Ei mitään juur, vaan jotain ain'! Niin vierritän ma tynnyriäin, Kuin pyhä Diogeno eteenpäin. Ihmisvihaaja. Noh, ihmisiä nyt periköön hiis! Jop' olen hulluksi tulla! Ei heille vasta, ma päätän siis, Oo silmäystäkään mulla! Heist' pitäköön huolta taivonen Tai itse piru jos puuttuu!
Sillä se kuuluu minun arvooni, koska olen tappelutanterella saanut ritari-sivalluksen». »Perkele hänet periköön!» mutisi Montrose itsekseen. »Hän on saanut tulen uudelleen viritetyksi samassa kun arvelin sen peräti sammuttaneeni. Tämä on semmoinen seikka, ritari Dugald», lausui hän sitten juhlallisesti Dalgettylle, »jonka lykkään kuninkaallisen majesteetin omaan harkintaan.
VIRGILIA. Oi, taivaan vallat! CORIOLANUS. Pyydän, vaimo, älä VOLUMNIA. Periköön rutto Rooman ammatit, Ja surma kaikki käsityöt!