United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän vapisi, ääni tukkeutui rintaan. Mutta hän jatkoi, kooten kaikki voimansa: »Minä en jaksa. Täytyy ruveta kohta levolle. Olen niin heikko.» »Sinä aivan vapiset. Pyörryttääkö? Anna minun auttaa sinua vuoteelle.» »Ei, ei, kyllä pääsen itsekin. Mene sinne, ettei hän tule.» »Tännekö? Sinun huoneesesi? Sitä hän tietysti ei tee.» »Mene kumminkin, John.» John nousi ja sulki oven jälkeensä.
Tännekö siis aijon jäädä koko päiväksi, tuumailin itsekseni kantaessani laukkuani odotussaliin. Mutta mitä minä täällä oikeastaan toimitan? Odottelen ja katselen pitkäksi voi käydä päivä. Mihin aikaan täältä pikajuna lähtee Pariisiin? Kello 9. Ja mihin aikaan se tulee perille? Kello 6. Entä seuraava? Lähtee kello 2, perillä kello 11.
Mutta kun hän huomaa, ettei Juhalla ole asetta, astuu hän askeleensa takaisin ja jää seisomaan ovensuuhun. Hei, ka, on vierahia, kaukaisia vierahia! Terveheksenne! Eivät vastaa, ei Juha eikä Marjakaan. Tännekö heillä matka vaiko vielä edemmä? Minä tulin ... me tulimme ottamaan poikaa, sanoi Marja. Ottamahan? Isäntäkin? Tulin, sanoi Juha.
Hänelle oli aivan uutta se, että Gabriel osasi keskustella tällaisissa järjen kysymyksissä, jopa saada hänet kiinni epäjohdonmukaisuudesta. Eikä hän voinut olla ihailematta Gabrielin selvänäköisyyttä. "Kuka hänen tietää, minkälaisia taipumuksia hänessä ehkä piilee", ajatteli hän itsekseen. "Ja tännekö hänen pitää hautaantua sivistymättömien ihmisten keskuuteen ja vähitellen tylstymistään tylstyä!"
Soita meille soitot sorjat, soita sankarisuvusta, joka valvovi alati, torjuu tuhot tulemasta, varjelee Kalevan kentät." "Sano sananen, Marjatan poika. Tännekö pysähtyä pitäisi?" kyseli tuosta Päivän poika. Mutta synkäksi oli himmentynyt Marjatan pojan katse, kun hän Päivän pojalle lausui: "Ei ole tuolla Päivän pojan paikka, urosten itkusuiden seassa.
Tännekö minun tulee jäädä, tuleeko minun johtaa laumasi tähteet jonnekin merten taa, jotta me siellä hiljaisuudessa ylistäisimme Sinun nimeäsi?» Hän ei ymmärtänyt mitä hänen piti tehdä. Tosin hän tiesi, ettei elävä totuus häviä, vaan että sen täytyy voittaa, mutta välistä hän arveli, ettei sen aika vielä ollut tullut.
Hillerin ei tarvitsekaan mennä sinne. HILLERI. Se olisi pian tehty, mutta kauppaneuvos kuulostaa nyt juuri olevan tulossa tänne. HURMERINTA. Kauppaneuvos? HILLERI. Niin, kauppaneuvos se on, jonka ääni nyt kuuluu. HURMERINTA. Tuohan on kuin jalopeuran kiljuntaa! HILLERI. Ei tuo ole vielä mitään. HURMERINTA. Tännekö hän tulee? HILLERI nyökäyttää päätään. HURMERINTA. Minunko luo?
Mutta samassa nähtiin Pekkilän ukon Keskitalosta päin kiirein askelin astua työntelevän. Miehen asia arvattiin ja silloin Mikon korvalliset kävivät punaisiksi. Pekkiläinen työntyi pirttiin ja silmät sattuivat ensimäiseksi Sikriin. Vieras istui penkille, mutta kun ei vieraalta kysytty sanomia ja kun hän muutenkin kohtasi kylmiä katseita, sanoi hän tiukasti: Tännekö se Sikri on pohjaistunut?
Mutta etumaiset pistettiin pertuskoilla kuoliaiksi ja toiset vangittiin, tupa ryöstettiin ja Bertel tovereineen vapautettiin. Larssonko se on? huusi hän iloisesti. Potz donner wetter, ka Bertelhän se on? Tännekö sinun oli vietävä kuninkaan käsky? Entä itse? Saakeli vieköön, sinä tiedät, että minä olen onnen poika!
Mutta Johanna tarvitsee minua ... ja siellä missä hän on, sinne menen minäkin. Tännekö minä sitte jään ypö yksin? Ties' saanko enää koskaan nähdä Johannaakaan...? Hän vieroo minua ja kammoo minua ... ja sen olen minä ansainnut. Antaa kyllä! luottakaa siihen, emäntä! Johannalla on hellä luonto ... kun hän saa lapsensa, on hän muistava äitiänsäkin. Siitä olen varmasti vakuutettu.