Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Aika on jo tanssia, nouskaamme! Nouskaa yöunestanne, te sorjat laakson sammalkukat, te kartuiset kanervat ja kuusten ranaiset oksat! Tirkistelkää ja kurkistelkaa tätä metsän haltijain leijuilevaa tanssijoukkoa! Simo. Ovatpa tottakin aika siirapissa nuo naiset! Jaakko. Pehmeitä kuin paistikkaita ovat eukot; Simo, pyöritä heitä, tanssita, jotta höyhenet pölyää!
Nyt kukka kultaisteni luo! Kas noita! Mä näissä eilen näin vaan silmikoita, Vaan tänään ruusut tässä mimmoiset, Niin somat, sorjat ruusut tuorehet! Voi, minkä sulon meille kevät suo! Kuin kauniisti se kesää tervehtää, Esikkö taivoon ensin silmäns luo, Tuo kielo tuoksuvainen, valkopää Jo lumipeitteen alta pilkistää. No terve tulleet!
Unessa näin ma naisen nuoren, kauniin, mi kulki nurmikolla kasteisella ja poimi kukkia ja laulun lauloi: »Jokainen tietäköön, ken tietää tahtoo, ett' olen Lea ja nää sormet sorjat vain liikkuu seppeltäni solmiaksein. Kuvastimessa kaunis olla tahdon, siks kaunistaun, ja Rakel-sisko jätä ei koskaan peiliään, vaan päivät istuu.
Niskasi köyristävät, vartesi vääristävät, liialla raatamisella sorjat jalkasi vinoon vääntävät ... sinun sorjat jalkasi... Elä puhu semmoisia. Mutta Shemeikka jatkoi: Ja ketä varten? Tuota ryppyotsaista, unisilmäistä, jöröhuulista liuhupartaa, pitkäselkäistä, länkisäärtä... Elä puhu minulle enää mitään! Marja melkein parkaisi, kuin hätää huutaen.
Nuopa oivat laulajaiset! Oi vienot, sorjat keijukaiset, Syvähän hänt' tuuditelkaa! Kiitos vaan! Et pysty vielä paholaista solmimaan! Hänt' unten suloparvi lennätelköön Syvälle harhan ihme-maailmaan! Ei taikakynnys saa mua enää pelkoon, Yks' hiiren-hammas tänne vaan! Tuoll' yksi rahisee: se avaa mulle uksen, Jos lausun sille sievän manauksen.
Niinp' asun itse ma siis puen ylleni; tuoll' ylähällä voiton lankoja säätelevät kädet kuolematonten." Virkki ja sorjat suori jo ylleen vaskiset varjeet.
Nyt siellä Hannu Krankka Tarkastaa joukkoaan: Iin väki tuima, vankka Ei väisty milloinkaan. Ja Kemin kookas kansa, Nuo urhot rotevat, Ylpeillen voimistansa, Ain' itseens luottavat. Mut miehet reippaat, sorjat Ja liukkaat Limingan, On taistelussa norjat Ja uljaat ainian. Vaan odotus ei työnä Heill' ole kauankaan. Jo vouti talviyönä Myös rientää Kokkolaan.
Yhä vieläkin ylemmäs on hänen halunsa, mutta harmillistahan on, että juuri tämä honka on niin oudosti luotu, etteivät kauniit, huimapäiset Dianat pääse ylemmäksi: seuraava oksa on liian korkealla, sinne ei yrittämistäkään. Alas siis! Vaan voi! Alhaalla on juuri lähteen silmä: märäksi käyvät sorjat kengät, kastuvat valkoiset sukat ja sitten vielä on lähteen vesi niin kylmää brrr!
Hektorin varttapa nuo sopavasket varjeli sorjat, jotka hän kaataissaan Patroklon ol' ottanut saaliiks; siit' iho vilkkui vain, solisluu miss' olkahan kaulan yhdistää ja mik' on arin hengenpaikkoja aivan.
Yli kangasmaan, yli kanervain, yli hienon, huuhdotun sannan! Puron poikki ma seuraan armastain ja kahlaten helmoja kannan. "Pois vaapukkaan läpi viitojen, pois vaapukkaan, oma kulta vieno! Hävis sukkanauhas silkkinen, nyt mättäällä istuu ja itkee pieno!" Pojat sorjat on Gallan rannan, pojat sorjat on Gallan rannan! Puron poikki ma seuraan armastain ja kahlaten helmoja kannan.
Päivän Sana
Muut Etsivät