Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Kaksinkolmatt' urhoja toi kyfolaisia laivoin Guneus, myötäpä myös enieenit ol' ynnä peraibit miehevät, Dodonan tylytalvisen puoll' asuvaiset, vainiovierill' armaan myös Titaresios-virran. Peneios-joen helmaan vie vetosensa se sorjat, tuon toki pyörteisiin hopeaisiin yhtymätönnä vain yli virtailee yhä tietään niinkuni öljy, näät sen on alkuna Styks, valan hirmuisen vesi vankka.
John Anderson. John Anderson, mun ystäväin, kun vietettiin me häät, sull' oli mustat hiukset ja sorjat poskipäät. Jo otsaas kurtut sait, John, ja lunta hiuksiss' on; mut siunaan valkohapsias, mun ystäväni, John. John Anderson, mun ystäväin, kun noustiin kukkulaa, sun kanssas monta päivää mä vietin riemuisaa.
Armanani tahdon heittää Unelmihin autuuden. Siivillänsä sua peittää Enkel viattomuuden. Nukkuos vaan kultani! Vaiti, vaiti, lauluni. Kotimaassa. Kotimaass' on oiva olla, Armas aikaella, Kenpä merten tuolla puolla Tahtois elostella? Kotimaass' on immet sorjat, Kainot lempiväiset. Miesten kädet työhön norjat, Kasvot vereväiset.
Se tulvillaan oli vettä, urhojen surmattuin asut aalloiss' uiskeli sorjat, uiskeli ruumiit myös; ja hän veest' ylös polvia nostain ryntäsi tulvaa päin, eik' estää vierivä virta voinut hänt', ison voiman soi näet hälle Athene.
Sorjat on, suuret niin hevot häll', ett' ei ole vertaa, kuin lumi loistaa karva, ja viimana vie jalat vinhat, kultiin huolitetut, hopeoihin on hohtavat vaunut; yll' asu kultainen, ylen kallis, katsoa ihme, saapui sankari tuo; ei kuolollist' ole miestä, vaan ikivaltoja varten vain asevarjehet moiset.
Päivän Sana
Muut Etsivät