United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
MAUNO. Mun tyttäreni, minä kummastun. Kuin päivä katsantosi säteilee, Kun murheen muotoa mä varroin sulta. Sä olet iloinen? ELMA. Näin koska murhe Tääll' ilon vaatteukseen pukeuu? MAUNO. Ei koskaan tätä tulen välkkynää Voi näyttää kasvot synkkämielisen. Mut mistä ilos! Mihin päätökseen Nyt olet tullut asiassamme? ELMA. Mun lempein voimall' uudella nyt hohtaa. Tän' yönä paljon häntä muistelin.
Hektorin silloin Zeus pölyn, peitsien, miestapon taajan keskelt' ohjasi pois sekä hurmeen, taistelonpauhun. Vaan kävi tuimana päin Agamemnon akhaijeja kiihtäin. Pois kedon poikk', ohi kummun, kuss' ikiunt' uros uinuu, Ilos, Dardanon juurt', ohi viikunapuun väki Troian karkkosi kaupunkiin; yhä karjuen heit' Agamemnon vainosi, peittyivät kädet kauhukkaat veritahmaan.
Virkki ja vei asun ylt' asekuulun Paionin poian. Mutta Aleksandros heti, mies Helenen hiusheljän, jousen joukkojen pään Diomedeen suuntasi surmaks, suojana patsas pääll' lepokummun, kuss' ikiunta Ilos, Dardanon juurt' uros, uinui, valtias vanha.
Kuitenkin iloitsen, armas, että näin elossa kerran kevätlempeni unelman, itsellensä uskollisen. hänen 50-vuotispäivänään. Rautainen aika raikua kultaisen kielen, talvinen taika kukkia laulavan mielen, sentään sun soittos ain yhä herkemmin helää, siitä on voittos, että sun ilos on elää.
Ilos kuulun sai perijäkseen Laomedonin, taas oli Tithonos, Priamos, Klytios sekä Lampos poikia tään sekä myös Hiketaon, heimoa Areen. Poika ol' Assarakon Kapys, Ankhiseen jalo taatto, poika ma taas olen Ankhiseen, Priamonpa on Hektor. Moist' urojuurta ja vert' olen, sen minä mainita mahdan. Uljuutt' urhojen Zeus voi lannistaa sekä nostaa, niinkuin mielii, sill' ylin hällä on valta ja voima.
Poika Erikhtonion oli Tros, jalo valtias Troian; kolmepa Tros-uroholl' oli jälleen kuulua poikaa: Ilos, Assarakos, Ganymedes myös jumalainen, tuo, joka kansaa kuolollist' oli kaikkien kaunein; niinp' ikivallat Olympoon myös hänet ottivat luokseen, jott' ois juomanlaskija Zeun, kun niin oli kaunis.
Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes, Voi, minun onneni unta! Vaikene, laulava lintu, ja lennä Laulamahan ilos muille! Kuihdu jo, kukkakin kaunoinen maassa! Huo'u jo, hallakin, puille! Musta on mieleni, valkeammaksi Ei se nyt taitane tulla! Ei ole armasta, ei ole enää Elämän riemuja mulla! J
Siispä kumppanukset ollaan, siis käy tähän istumaan! Kun on suurin meillä yhtä, vähemmätkin tasataan. Mull' on kultaa, jos sa mielit, multa leivän, suojan saat, mulle laulat laulus sorjat, mulle myöhän ilos jaat.» Samallapa vaunuiss' istui vanha krenatööri tuo; kansa tieltä kahden puolen väistyy, kunniata suo.
Heillä mi mieless' on: ulos kaupungistako jäädä kauas laivojen luo vai sinnekö lähteä jälleen aikonevat, kun akhaijeist' on nyt voitto jo heillä?" Vastasi hälle Dolon, Eumedeen poika, ja lausui: "Kaikki ma kerron sulle ja ilman vilppiä virkan. Kutsui heimojen päät pitämään sotaneuvoa Hektor; lähtivät kummun luo, kuss' uinuu korkea Ilos, suojempaan sorinalta.
Taivas, ellös viekö maasta Tuota viatonta pois! Tääll' ois monta autuasta, Monta puhdasta jos ois. Naapurihin Tuomo aamull' astui Iloissahan, hyppyhynkin valmis; Vuorotellen vihellys ja laulu Tuomon suusta hilpeästi raikkui. "Miksi, Tuomo" emäntä näin kysyi "Läikkyvi nyt ilos' yli laitain?