United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Häll' onko vaatimista, Jolle Luoja kaikki suo? Kun mailman riemut ratki Hänelle tarjoutuu, Miks lisää vaan hän itkee Ja orjaa halveksuu? Ei! laula, lintu pieni, Ain' autuudesta vaan! Lauluusi vaikerrusta En sekaa milloinkaan. Kesäisin pesäs laadi Majani vierehen, Mua neuvo aamuin illoin Olemaan iloinen. Kevät-aamu.
»Vai niin; kyllä Maija maailman tuntee mutta säästäkää nuo neuvonne toiselle, sillä minun majani tulee olemaan pieni uudistorppa, jossa saan monta vuotta kuokkia ja kaivaa, ennenkuin vähäisiäkään lahjoja muille riittää.» »No mitäs nyt pilkkaa lasket kyllähän minä tiedän, mitä jo kaikki tietävät, että sinä Jussilan emännäksi menet ja että Jaakko kartanon Miinan nai.»
Majani vieritse juokseva puro kulkee suorana viivana metsän halki, niin että se näyttää pitkältä kanavalta, jota reunustavat kaikenlaiset lehtipuut.
Ja se paikka, kussa hän näitä ajatteli, oli kauniilla kunnaalla, jossa käki kukahteli yhtä rakkaasti kuin Veneh'ojan pihkaisessa hongikossa, mutta maa oli perältään vielä mullakkaampaa kuin Veneh'ojan parhaissa pelloissa. Ja hän nousi ja sanoi: tähän rakennan minä majani ja vastaisen elämäni jumalan pelkoon perustan. Ja iski kohta kirveensä petäjän juureen.
Kaikesta vaivautumisestani en saa edes kohtalaista vatsantäytettä, ja vaatteet, niitä sopii paremmin sanoa romukauppiaan pussintäytteeksi kuin ihmisruumiin verhoksi. Majani on kelvollisen sikoläätin tapainen, ja sekin saattaa jo huomenna olla toisen miehen oma.
Kaikki paikat, jotka hänelle muistuttivat lemmittynsä suruja, iloja, leikkejä, aterioita ja hyväntekeväisyyttä, etsi hän uudelleen näkyviinsä; Pitkänvuoren virta, minun pieni majani, Virginian istuttama papaijapuu, nurmipenkereet, joilla tyttönen niin halusta oli juoksennellut, tienristeykset metsässä, joilla hän huviksensa oli laulellut, kaikki nämä saivat kyyneleet valumaan hänen silmistään; yksin metsän kaijutkin, jotka ennen niin usein olivat vastanneet heidän ilohuudahduksilleen, toistivat nyt vain nämä surulliset sanat: "Oi Virginia!
Pois huulilta kuolee nyt joka kysymys, syvin kieles on pyhä äänetipysymys: mitä ennen ei, nyt silmäsi näkevät. Kuin ois ajan, luonnon keskipiste tässä. Kuin ois mua liki, kuin sydäntä kiertämässä suvet menneet kaikki, myös menemättömät. Sammalvuoteelle majani nurkkaan, aamun rientäessä rinnettä alas, minä jään kuuntelemaan pakenevaa hiljaisuutta, jolla on kätköissään kaikkien salaisuuksien avain.
Kauniilla, valkealla vaatteella katetulle pöydälle oli pian puhtaat ruoka-astiat asetettu ja kaikki kolme istuutuivat pöydän ääreen, ja varmaankin lauloivat Jumalan enkelit: Ja rauha maassa! "Helluntain aikana vietämme häät, jos Jumala suopi. Siksi tahdon panna taloni ja majani täydelliseen kuntoon ja astukoon sitte vaimoni talon kunniaksi siihen sisään."
Peitä pilvisumuun, Zeus, taivahasi, koeta kuin poika, joka katkoo ohdakkeita tiellään, voimaas tammihin ja vuoriin! Sentään sinun täytyy jättää maani mulle, majani, jot' et sa tehnyt, lieteni, min hehkun tunnet kademielin. En tiedä auringon alla kurjempaa kuin te, jumalat! Niukasti ruokitte uhriveroilla majesteettianne, nääntyen, jolleivät lapset ja kerjurit olisi toivovia houkkoja.
Olen myöskin antanut tiedon uskolliselle Cartwrightille, joka varmaan olisi jäänyt makaamaan majani ovelle ja surrut itsensä kuoliaaksi, niinkuin koira isäntänsä haudalla, ellen olisi vakuuttanut hänelle olevani turvassa." "Mitä nyt on tehtävä?" "Nyt puhuttelemme sir Henryä. Tässähän hän onkin." "Hyvää huomenta, Holmes", sanoi tämä.