United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täällä pidätti Hildebrandin ratsumiehiä yksi ainoa mies, varuksen komeudesta päättäen joukon johtaja. Tämä pitkä, notkea ja näköjään nuori mies hänen kypäränsä silmikko oli laskettu alas taisteli epätoivon vimmalla ja suojeli miestensä pakotietä. Hän oli jo tappanut neljä goottia. Silloin vanha asemestari saapui paikalle ja katseli vähän aikaa tätä epätasaista taistelua.
Kypäränsä hän raskahan otti, painaen kiireelleen; kuin kirkas tähti se kiilsi, jouhet kultaiset kuvun ympäri hulmusi, huiskui, joist' oli tuuhean sille Hefaistos laatinut töyhdön. Koitteli koht' asuansa Akhilleus aimo, se oisko varrenmyötäinen, kevyt käyttää kättä ja jalkaa; siivilt' yll' asu tuntui tuo, ja se urhoa nosti.
Sillä kapteeni itse, jota rasittivat hänen kypäränsä, haarniskansa ynnä muut rautavarustuksensa, puhumattakaan raskaista ratsassaappaista, tuli viimein ihan uuvuksiin ponnistuksista ja matkan vaivaloisuudesta. Vuorelaisen ainoa vastaus oli se, että hän laski kätensä soturin käsivarrelle ja viittasi taaksepäin sinne, mistä kävi tuuli.
Jousen, viinen, miekankin asehiksi Odysseun antoi Meriones sekä päähän myös kypäränsä juhdannahkaisen, sisäkertana hihnoja taajaan silmustoon sidotuita, mut päällyspuolt' oli taiten kaunistettuna taas salokarjun hohtavin hampain sen kuve kumpikin, vaan oli keskuskertana huopaa.
Johannes oli hammasta purren noussut pystyyn, pannut kypäränsä paikoilleen ja komentanut joukkonsa solalle, jonne Teja jo oli ehtinyt. "Eteenpäin", huusi hän, "Alboin, Gisulf, Vitalianus ja Zenon. Tuonne ylös! Katsokaamme, onko tuo kuningas todella kuolematon." Teja oli taas asettunut entiselle vartijapaikalleen solan suulle ja nojasi kirveensä varteen jäähdyttäen kuumaa otsaansa.
Hänen vastustajakseen ilmaantui Calendio, joka retiariuksena oli yhtä kuuluisa. Katselijain kesken ruvettiin jo lyömään vetoa: "Viisisataa sestertsiä! Gallialainen voittaa!" "Viisisataa! Calendio voittaa!" "Kautta Herkuleksen! Tuhat!" "Kaksi tuhatta!" Päästyään keskelle arenaa rupesi gallialainen huiskimaan miekallaan, kumartelemaan ja tarkasti katselemaan kypäränsä aukosta.
Tunsin kuutamossa hänen kypäränsä hopeaisen suden ja hänen keltaisen vaippansa. Keihäskin oli hänellä kädessä. "Tuon tuostakin kuunnellen hän tuli lähemmäksi katsoi jälkeensäkin nähdäkseen olevansa yksin ja lähti sitten pajaa kohti, jonka varjossa seisoin. "Ei ollut epäilystäkään. Hän oli epäillyt jotakin. Hän aikoi vartioida minua tänä yönä. Pakosuunnitelma oli hukassa.
Kääntykää, niin voitamme!" Hän avasi kypäränsä silmikon ja näytti miehille majesteetilliset kasvonsa. Tämän sankarillisen miehen vaikutusvoima oli niin mahtava, luottamus hänen voittoisaan onneensa niin suuri, että todellakin kaikki, jotka tunsivat sotapäällikön sankarivartalon, säpsähtivät, pysähtyivät ja huudoilla toisiaan rohkaisten kääntyivät takaa-ajavia gootteja vastaan.
Viime retkellä syttyi verinen taistelu Mantineian luona . Kun Epaminondas käski väkeänsä olemaan valmiin taisteluun, niin ratsumiehet heti kiillottivat kypäränsä, jalkamiehet teroittivat keihäänsä ja miekkansa sekä siloittivat kilpensä. Sitte asettuivat he taistelujärjestykseen.
Lordi Crawford'in sekä hänen väkensä tulo teki heti lopun taistelusta, jota edellisessä luvussa yritimme kuvata. Ritari, kiireesti riisuen kypäränsä, ojensi vanhalle lordille miekkansa ja sanoi: »Crawford, minä antaun mutta tulkaa vähän tännemmäksi, että saan kuiskata korvaanne yhden sanan vain Jumalan tähden pelastakaa Orleans'in herttua!» »Kuinka! Mitä!