Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Hän otti marmoripään nopeasti alas ja asetti sen lattialle. "Pois enne", virkkoi hän. Vaipuneena syviin mietteisiin hän palasi lukuhuoneeseensa. Hän asetti kypäränsä, kilpensä ja miekkansa vuoteen viereen. Orja sytytti kilpikonnanluulla koristetulla pöydällä olevan lampun, toi täytetyn pikarin ja pyydetyn kirjan, minkä jälkeen hän poistui.
"Vuosia kului, ennenkuin isä voi viedä Gisansa kotiinsa. Hänellä ei ollut muuta omaisuutta kuin kypäränsä ja keihäänsä. Hän ei kyennyt suorittamaan naittajalle vaadittua maksua eikä perustamaan omaa kotia. "Vihdoin onni hymyili hänelle. "Sodassa erästä sarmaattien kuningasta vastaan hänen onnistui valloittaa tämän luja aarrelinna Alutan varrella.
Huoneistaankin hän oli antanut poistaa kaiken kuninkaallisen loiston. Matalajalkainen telttasänky, jolla oli hänen kypäränsä, miekkansa ja muutamia asiakirjoja, pitkä tammipöytä ja muutamia puutuoleja oli kamarissa. Hän oli sanansaattajan lähdettyä heittäytynyt väsyneenä tuolille ja istuen selin oveen nojannut väsyneen päänsä käsiinsä. Hän ei ollut kuullut tulijan keveitä askeleita.
"Se on päivän valo Napolista", sanoi Jochem. "Vielä muutamia askeleita." Johanneksen kypärä töksähti pitkän, temppelin pihalla olevan öljypuun juuriin. Me tunnemme puun. Juurta väistäessään hän iski kypäränsä sivuseinään, niin että helähdys kuului. Hän seisahtui pelästyneenä. Mutta hän kuuli vain lukuisain kyyhkysten siipien suhinaa, kun nämä pelästyneinä lähtivät lentoon puun oksilta.
"Kylvyn jälkeen heitin leikilläni sinä olisit torunut minua siitä ystäväni valkean levätin hartioilleni ja panin päähäni hänen joutsenensiivillä koristetun kypäränsä. Hymyillen hän suostui vaihtokauppaan pukien ylleen minun vaippani. Ystävällisesti keskustellen kävelimme ruokamäntylehdon kautta kaupunkiin heti pimeän tultua.
Hän näki, miten Totila hyppäsi täysissä varusteissa ratsunsa selkään. Hän katseli ilosta loistavin silmin Totilan ratsumiehiä. Kirkkaina loistivat heidän kypäränsä ilta-auringon valossa. Sininen lippu liehui iloisesti tuulessa. Kaikki uhkui eloa, voimaa ja nuoruutta. Hän katseli joukkoa kauan ja kaihoten.
Yö oli alkanut valjeta, linnan muurit erottautuivat selvästi hämärästä. Heidän astuessaan mamertilaista vankilaa kohti Petronius äkkiä seisahtui ja huudahti: "Pretorianeja!... Liian myöhäistä!" Kaksinkertainen sotilasrivi ympäröi todella vankilaa. Sarastus hopeoi heidän rautaiset kypäränsä ja terävät peitsensä. Vinitiuksen kasvot kävivät valkeiksi kuin marmori. "Menkäämme! sanoi hän."
Hän näki, miten kuninkaan laivasta ammuttiin vasemman rannan puolustajia. Hän näki kuninkaan pienen venheen laskevan maihin samalle rannalle, jonne hän oli läpimärkänä päässyt. Hän oli kadottanut uidessaan kypäränsä. Kilven hän oli vapaaehtoisesti upottanut päästäkseen nopeammin maihin. Hän aikoi rientää miekkoineen maalle nousevaa kuningasta vastaan. Samassa goottinuoli hipaisi hänen kaulaansa.
Hän taittoi puusta, jonka alla hän seisoi, oksan ja kiersi sen kypäränsä ympärille.
"Olen hankkinut valkoisia narsisseja. "Niiden tuoksu on suloinen." Hän vaikeni. "Sinä olet hyvä tyttö, Mirjam", sanoi Totila ottaen päästään hopeanvalkoisilla joutsenensiivillä koristetun kypäränsä ja asettaen sen pöydälle. "Missä on isäsi?" "Herran siunaus levätköön kultakutreillasi", sanoi vanhus tullen huoneeseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät