United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tehkää hyvin, teidän korkeutenne! teitä odotetaan, sanoi ystävällinen, lihava ovenvartija Kortshaginien suuressa talossa, avaten melutta englantilaisilla saranoilla liikkuvan ulko-oven. Herrasväki syöpi parhaallaan, ainoastaan teitä on käsketty pyytää sisälle. Ovenvartija tuli toiseen kerrokseen vievien porraskäytävien luo ja soitti. Onko muita? kysyi Nehljudof riisuen palttoonsa.
Nuoret erosivat siis ja äiti lähti taloustoimiinsa; kiltti äiti, joka satojen huoliensakin lomissa ehti iloitsemaan lastensa kanssa, varsinkin kun oli kysymyksessä hämmästyttää isä. Enni jäi isoäidin kamariin viimeksi ja istui pienellä tuolilla mummon jalkain juuressa riisuen jalastaan nuo vanhat kengät. Tässä sinulle nämä, mummo! Kiitos vanhus piteli niitä hetken käsissään.
Ja minulle tuli polttava hätä päästä Loviisan luo. Heitin kääreen otsaltani ja horjuvin askelin saavuin kotiin. »Olen sairas», sanoin sisään astuttuani. »Johan sen näen sanomattakin. Avaa vaatteesi, heitä pois kenkäsi», sanoi hän ja veti päällyspeiton pois sängyltäni. »Mikä sinulle nyt tuli? Tervehän sinä aamulla olit.» »Häkää oli», sanoin riisuen kenkiäni. »Vai häkää.
Nuoret neitoset työpussinensa puumaljainsa kera kuljeskelivat eläimen luot' eläimen luo, samalla kun nuoret miehet pyydystivät lipsoilla poroja kiinni. Porot olivat lypsettävät. Punehtivina, naurellen ja hiestyneenä heittivät lappalaiset kirjaillut pästinsä, riisuen rintansa jähdyttääksensä tuota kuumettunutta verta, niin sanottiin. Lappalaispojat kieputtivat lämpsiänsä.
Minä näin ainoastaan hänen vakavain sinisten silmäinsä katselevan minua ja vedin peljästyneenä pääni olkapäitteni väliin. Neiti Fliedner hengitti huojennettuna; hän iloitsi silminnähtävästi tulostani ja pudisti hellästi kättäni. "Kerropas, lapseni, kerro!" kehotti hän minua, riisuen pois hattuni ja silittäen rytistyneitä hihojani. "Miten oli hovissa olla?"
Ja riisuen päältään kullasta kiiltävän takkinsa sekä kalliit kaulavitjansa, hän heitti ne yhteen edellisen uhrin kanssa, huutaen vuorostaan: "Sveitsin tähden! ja Bern'in tähden!" Tätä huutoa koko ylhäisö kertoi; tätä esimerkkiä se seurasi, ylimykset kiskoivat irti kultakannuksensakin; aatelisnaiset kukkaronsa ja kalliit kivensä.
Ohoh, mitä sinä ajattelet, sanoi Magda riisuen hänen nähtensä hamettaan, ja mitä emäntäkin sanoisi! Täytyy minun mennä, ennenkuin oven särkevät. Minä tulen, huusi hän. Elä mene, sanon minä. Otatko sinä minut? Et ota. Ja opettajaas sinäkin tottelet. Magda otti ylleen yöpuvun. Hänellä ei ollut nyt mitään koristeita.
Hän katsoi vuoteelle, jossa tohtorilla oli tapana levätä, mutta sekin oli tyhjä, sen sijaan istui hän, kasvot kainalosauvoihin nojattuna pienellä, hänen mukavuudekseen sisääntuodulla sohvalla. Miten huonolta sinä näytät tänään, ystäväiseni, huudahti hän, riisuen päällysvaipan päältään tunnetko taasen itsesi huonommaksi? Tohtori ei vastannut, pudisti ainoastaan kieltäen päätään.
Kotia tultuaan isoäiti, irroittaen musfia kasvoistaan ja riisuen pönkkähameitaan, ilmoitti isoisälle häviön ja käski maksamaan. Isoisä vainaja, minkä verran muistan, oli isoäidin hovimestarin sukua.
Ei minusta, valitkaa joku toinen. Ketä tytöt tahtovat? Karia! Karia! huudettiin karsinan puolelta, ja tytöt harvensivat rivinsä niin, että jokainen tuli näkyviin. Karin täytyi suostua. Heittäen pois helähtelevän miekkavyönsä ja riisuen pitkän valkean sarkakauhtanansa astui hän esiin lattialle.