United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mene nyt, lapsi, tuomaan kenkäsi." Näin sanoen meni hän takaisin takan luo ja minä pidin velvollisuutenani mennä ulos toisesta sivuovesta. Minä juoksin joelle, joka oli noin kolmenkymmenen askeleen päässä Dierkhof'in takana ja koetin hiipiä rannalla kasvavien pensaitten alitse. Se ei ollut helppoa tiheässä pensastossa, joka ihmisten koskematta kasvoi, miten itse tahtoi.
"Minun on vilu, minun jalkani ovat kuin jäässä". "Riisu kenkäsi, minä hieron jalkojasi. Kas näin, tällä tapaa näin tahtoisin tästedes elämä-ikäni kannattaa sinua käsilläni. Onko sinun parempi nyt?" "On koko joukon parempi, mutta päässäni tuntuu kuin juoksisi joka hiuskarva verta. Kuule! minä kuulen kukon laulavan, ja korppikin antaa ääntä. Jumalan kiitos, nyt on päivä!"
Heinäsirkka oli yhdellä hyppäyksellä hänen hameensa liepeellä, kihnutti jalkojansa ja sanoi: Muurahaiset ovat niin nälkäisiä, Riikka, anna niille punaiset kenkäsi! Etkös häpeä! sanoi Riikka, hyppäsi seisoalleen ja puisti elukat itsestään. Mutta nyt oli hän männyn luona, ja missäs oli taivaaseen vievä ovi? Yhtä kaukana oli yhä männynkin takana taivaan sininen reuna. Eikö taivaassa ollutkaan ovea?
Ja minulle tuli polttava hätä päästä Loviisan luo. Heitin kääreen otsaltani ja horjuvin askelin saavuin kotiin. »Olen sairas», sanoin sisään astuttuani. »Johan sen näen sanomattakin. Avaa vaatteesi, heitä pois kenkäsi», sanoi hän ja veti päällyspeiton pois sängyltäni. »Mikä sinulle nyt tuli? Tervehän sinä aamulla olit.» »Häkää oli», sanoin riisuen kenkiäni. »Vai häkää.
Kaikki aallot, kaikki kivet ja kaikki hyppivät kalat huusivat: Riikka, Riikka, Riikka, me olemme niin köyhiä, anna meille punaiset kenkäsi! Eikä asia muuttunut paremmaksi, kun hän tuli kyhmyisen männyn luo ja istahti lepäämään eräälle kivelle. Siellä oli suuri muurahaispesä männyn juurella; sata muurahaista tahtoi kiivetä hänen jaloilleen ja syödä hänen kenkänsä.
"Tässäkin, vastatessani ystävällisiin kysymyksiisi, etsin paraikaa. Luota vain minuun, arvoisa tribuni, niin saat nähdä, että löytäisin yksin kenkäsi nauhankin, jos sattuisit pudottamaan sen, tai ihmisen, joka nauhasi kadulta otti." "Onko sinua ennenkin käytetty tällaisiin toimiin?" kysyi Petronius. Kreikkalainen loi silmänsä kohti korkeutta.
Kivet, virta ja kalat ilkkuivat kuten ennenkin: Riikka, Riikka, me olemme köyhiä, anna meille kenkäsi! Kuule, äiti, mitä ne sanovat! Mitä ne sanovat? Ne sanovat: me olemme niin köyhiä, anna meille kenkäsi! No, eivät ne tule rikkaammiksi siitä aarteesta. Mutta saakoot mielellään, mitä tahtovat. Ja niin heitti äiti punaiset kengät koskeen.
"Tässä, ajattelematon lapsi, ovat uudet kenkäsi," lausui hän osoittaen sormellaan vuoteeni vieressä olevan tuolin alle. "Ell'ei Heintziä olisi ollut, olisivat ne vielä ulkona ja sade veisi ne yöllä jokeen." Minä tunsin, kuinka poskeni punehtuivat nähdessäni rautanaulaiset, rumat kumppanini.
Jatka tuota pilaa, kunnes olet kenkäsi kuluttanut; niin että, kun niiden yksinkertainen pohja on piloilla, pilasi vielä piloillaankin olisi yhtä pilanpäiväistä. ROMEO. Oi, yksinkertaista pilaa! Pilaumatonta, aioit kai sanoa? MERCUTIO. Tule avuksi, Benvolio!
Veräjä sanoi: Minnekäs Riikka on matkalla niin kauniissa kengissä? Tie sanoi: Varo kenkiäsi, etteivät kastu rapakossa! Aita sanoi: Kiipeä minun ylitseni, jos uskallat niin koreilla kengillä! Ja harakka ladonkatolla nauroi: Anna minulle kenkäsi, Riikka, näethän, että olen avojaloin! Tie kulki lähellä joen rantaa ja sielläkös syntyi sipinää suuressa koskessa, kun Riikka tuli lähemmäs.