United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hanna istui kärsivällisenä pöydän luokse; kun Jussi oli työnsä lopettanut, sytytti hän papyrossin ja laittoi itsensä mukavaan asemaan toiselle tuolille. »Poltatko sinä, Jussikysyi Hanna nuhdellen. »Poltan», vastasi toinen tyyneesti ja kiikkui tuolissaan. »Ai, ai, mitä pappa sanoo!» »Ei mitään, kun ei tiedä.» »Kerropas nyt se hauska.» »Kyllä. Arvaa, mitä tapahtui koululla tänään!» »Noh

Kuka ei nykymaailman aikaan tee taidetta ja tee hyvää taidetta? Kaikki! Mutta kuka osaa edustaa taidettaan ja pitää esillä itseään? Ani harvat. Ja sinäkö osaat? kysyi Johannes. Luulen osaavani, arveli Muttila hymyillen leveästi. Ja se tekee minut riippumattomaksi arvostelijoista. Kerropas, kuinka tuo tapahtuu! Perin yksinkertaisesti, nauroi Muttila.

Hän tulla huohatti henki kurkussa, kun oli viipynyt niin kauvan ja pelkäsi, ettei Lopo malttanutkaan laittaa saunaa oikein hyväksi. Ilokseen sitten näki, että olihan se laittanut kumminkin. No, kuinka sinun kävi? Kerropas! Hyvin vallan. Oli niin mielissään, kun sai tietää asiasta ja

Ja siksi, että sinulla on niin rehelliset silmät ja niin miellyttävä ulkomuoto, niin tuntehikas ja miehekäs ääni ja niin mutta, miksi sinä sitte rakastat minua? keskeytin itseäni. Tuhansista syistä. No, kerropas. Sinun jalo sydämesi ihanat silmäsi lahjakas henkesi suloinen hymysi selvä ymmärryksesi vastenmielisyytesi sotaan ylevä, arvokas käytöksesi Ei, pysähdy jo!

Senpä vuoksi kääntyen Pugatsheviin, sanoin hänelle iloisesti: "Niin! Olin vähällä unohtaa kiittää sinua hevosesta ja turkista. Ilman sinun apuasi en olisi päässytkään kaupunkiin, vaan olisin paleltunut tielle". Vehkeeni onnistui. Pugatshev kävi iloiseksi. "Maksettuna velka kauniin", sanoi hän, iskien silmää. "Kerropas nyt, mitä se tyttö sinuun koskee, jota Shvabrin kohtelee pahasti?

Minä näin ainoastaan hänen vakavain sinisten silmäinsä katselevan minua ja vedin peljästyneenä pääni olkapäitteni väliin. Neiti Fliedner hengitti huojennettuna; hän iloitsi silminnähtävästi tulostani ja pudisti hellästi kättäni. "Kerropas, lapseni, kerro!" kehotti hän minua, riisuen pois hattuni ja silittäen rytistyneitä hihojani. "Miten oli hovissa olla?"

»Kuules, Tomsanoi Señora aviomiehellensä, haluten että tämäkin esittäisi näytteen petkutustaidostansa, »kerropas meille tuo juttu niiltä ajoilta, jolloin sinä Parisiin saavuit, tarkoitan sitä ensimäistä kaupantekoasi Soufflotin kadun varrella».

Mieleni jäykistyi sitä kysymystä tehdessä ja sen Agnes huomasi, sillä hän kääntyi äkkiä päin, katsoi minuun ensin kummastuneena, sitten nauroi. Ei, mutta Liisi, sinä olet kuin oletkin mustasukkainen. Jopa sitä epäilinkin eilen. Ah, mitähän ajatuksia tuossa sinun pikku päässäsi kumminkin lienee liikkunut näinä päivinä? Minua huvittaisi tietää. Liisi kulta, kerropas suottakin

Hyvää huomenta, unikeko. Tiedätkös, mitä kello on? Nyt nukuit ohi aamiaisen, poloinen. Vai luuletko saavasi ruokaa vielä? Eikös mitä Alma ei anna leivän muruakaan. Mitä? Kaksi tuntia? Kyllä kai! Sitä ei usko kukaan ihminen. Vai näit unta? Mitä sitten? Kerropas. AKSEL. Minun on ihan mahdoton kirjoittaa. SYLVI. Ole vaiti, sinä siellä ! Ei, mutta sehän oli hassua. Entä sitten? Eikö mitään muuta?

"No, seppä", virkkoi nyt Patrik ritari; "kerropas nyt sinä, rehellisenä miehenä ja kunnon soturina, mitä asiasta tiedät". Seppä ainaisella suoralla tavallansa kertoi koko seikan lyhyesti, mutta selvästi. Kunnon Proudfute, jonka nyt tuli vuoro, aloitti kertomuksensa mahtavammalla näöllä, suuremmilla sanoilla.