United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinkuin ukon nuoli lensi se ajatus sydämeni läpi, että minun pitää kerjuulle. Heti toisena päivänä rupesivat isä ja äiti kyynelsilmissä kertomaan minulle, miten oli tehtävä, korjaamaan rikkinäisiä vaateriepujani ja kenkiäni, ja niin toimittamaan minua matkalle. Mikäpä muu oli neuvona, kun tuo henki on kaikille luoduille niin rakas.
Jumalan kiitos, kun on tuomiontorvi olemassa viimeisenäkin päivänä! Kyllä sen luulisi riittävän. Ja sen asian päälle vähän puhallan uudelleen. 10 kohtaus. Hellsten. Sitten Karoliina. Luulin kuulleeni eno Heinosen torven äänen. Hän on varmaankin huoneessaan. Missä se Heiskanen viivyttää kenkiäni? Oi taivas! Aksel! Hellsten. Karoliina! Armas tyttöseni! Karoliina.
Hiiliä löysin myöskin, ja näin sain valkean ääressä lämmittää kenkiäni. Mutta niin pian kuin ne jalkaan sain, kuulin vihollisten ääntä. Heitin kohta lunta valkeaan ja astuin takaperin meren rannalle, että näyttäisi kuin olisin sieltä tullut.
Ilman sitä näitä kenkiäni ei ole liian wähän paikattu, mutta näiden aika on ollut ja mennyt. Osaisin minäkin olla ja asustaa paremmastikin, mutta minä en woi", sanoi ukko alakuloisesti. "Mistä te olette kotoisin?" "Eräästä tämän pitäjän syrjäkylästä". "Mikä teidän on nimenne?"
Toiset sitä vastoin vetäytyivät hieman taaksepäin ja katselivat minua ihan toisilla, voisin melkein sanoa ystävällisen kunnioittavilla silmillä. Samassa tuli nuori herrakin luoksemme. Minä katselin kenkiäni, joitten rumat käret uljaasti pistivät esiin vaaleasta hiedasta ja ehdottomasti vein ja venytin mustaa pukuani, saadakseni sitä edes puolta tuumaa pitemmäksi.
Ja minulle tuli polttava hätä päästä Loviisan luo. Heitin kääreen otsaltani ja horjuvin askelin saavuin kotiin. »Olen sairas», sanoin sisään astuttuani. »Johan sen näen sanomattakin. Avaa vaatteesi, heitä pois kenkäsi», sanoi hän ja veti päällyspeiton pois sängyltäni. »Mikä sinulle nyt tuli? Tervehän sinä aamulla olit.» »Häkää oli», sanoin riisuen kenkiäni. »Vai häkää.
Kun se isäntämies ei ole siitään kotona, niin mitä sinä nyt apua tarvitseisit? Tämä sinun eleesi on minulla huolena ikäänkuin omanikin.» Hanna tunsi ihastusta tuommoisesta tarjouksesta. Hän muisti kenkänsä ensimmäiseksi. »No, velikulta, joutaisitko sitten paikkaamaan minun kenkiäni? Ne ovat aivan repaleina ja tuommoinen siivo kun on ulkona, niin niillä tietää tarpovansa.»
Kun minä katselen niitä, niin muistuvat mieleeni kaikki ne ihanat vuodet, joita ne ovat kestäneet, sinä voit juoksennella niillä vielä monta monituista Herran vuotta, ennenkuin ne kuluvat ihan tyyni". "Mitenkä sinä tulit nyt ajatelleeksi sitä? Kuinka monta sata kertaa olen minä ajatellut samaa, katsellessani kenkiäni.
"Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka kengin kenkiäni, Kengin aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!" "Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!" "Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka levin liinojani, Levin aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!" "Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!"
Kun vedin syrjään uudinta ja katsoin ulos vuoteestani, näin hänet jonkunlaisessa tasaisessa arvokkaisuuden lämpömäärässä, Tammikuun itä-tuulesta huolimatta eikä edes kylmää hengittäen, asettavan kenkiäni oikealle ja vasemmalle ensimaiseen tanssi-asemaan ja puhaltelevan tomuhiukkoja pois takistani, samalla kuin hän laski sitä alas, niinkuin sylilasta.