United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se on saanut tarpeeksensa," hän lausui. "Nyt se paneitse seljälleen kumppaninsa viereen. Koirat saavat ruokaa pariksi viikoksi. Junnatkaamme nyt saaliimme laivaan." Niin kävikin. Toinen hyvin varustettu vene tuli metsästäjille avuksi, ja illan tullen he pääsivät Toivolle, kiskoivat saaliinsa kannelle ja palottelivat sen.
Ja nyt vetämään, joka mies!» Ja he vetivät ja kiskoivat. »Pitäkää kiinni! Nyt saamme hänet! Vielä kerta! Ja vieläkin!... Eläköön! Nyt hän on maalla!» Voi hyvänen aika, miltä lukkari näytti! Hänen ylpeytensä oli hävinnyt jäljettömiin, ja melkein samoin oli käynyt hänen uusille nankinihousuilleen.
Vähän vain lautta notkisti kankeita kylkiään, etupää kääntyi vain nimeksi kalliota kohti, vaikka miehet kiskoivat airoista kuin kuolemantuskassa... Kuohut pärskyivät soutumiesten silmille... lautta kiiti nuolena Varsakallion ohi ja virta veti sitä maihin päin... Jännitys ja hätä oli hirmuinen...
Täälläkin olivat asukkaat näppäriä näpistelijöitä, sillä he kiskoivat tarkoin naulatkin laivojen kupeesta. Matkallaan Intian saaristoon kävivät Hollantilaiset Uuden Guinean ynnä muiden saarien rannikoilla. Lemairen jälkeen seuraavat Hollantilaisen Tasman'in tärkeät matkat. Syyskuussa v. 1642 läksi hän Afrikan itärannikolta kaakkoista ilmansuuntaa kohden hakemaan uutta eteläistä mannerta.
Tämä juttu myöskin huvitti suomalaisia, ja illan hiljaisuudessa kaikui pian satojen kirveiden iskut. Muutamat hakkasivat jäälohkareita, toiset kiskoivat ne jään päälle ja loput muurasivat jäävallia. He asettuivat jäälle pitkäkseen ja mittasivat tarkoin, että jokainen sai oman ampuma-aukkonsa sopivan korkealle. Niin tehtiin työtä voimalla ja innokkaasti.
Mutta kun suitset yhä kiskoivat ja kun piiska yhä huimahteli, hyppäsi se ensin muutamia kertoja pystyyn ja kiidätti sitten täydessä nelissä rekensä portin pieleen. Siihen se riisuttiin ja vietiin talliin. Voi hyvänen aika, nyt se taas saa selkäänsä, voivotteli rouva ja kiiruhti keittiön porstuaan.
Taas vaivuin houraukseen, jossa näin kuinka oudot koneet kiskoivat mustaa jouhta, että se oli aivan poikki ripsahtaa. Selkenin siitä jälleen. Huomasin, ett'ei kuoleman viikate katkaissut vieläkään elämäni lankaa. Pelkäsin jälleen ja rukoilin Jumalaa säilyttämään elämätäni.
Siinä oli äskettäin ollut kehno kasakkain tupa, joka oli rakennettu erään hietakummun juurelle: sen seinissä oli jälkiä venäläisten kuulista, jotka joka päivä kiskoivat sälöjä sen seinistä ja nurkista. Nyt oli kuninkaan täytynyt siirtyä erääseen tyhjille jätettyyn läheiseen luostariin. Kuningas oli jotenkin kalpea.
Vielä kolmannen kerran lankesin horrokseen ja näin kuinka koneet kiskoivat hentoa silkkilankaa, että se hienoimmiltaan oli jo poikki ripsahtaa. Taas selkenin ja rukoilin entistä palavammin elämän pitennystä armon-ajaksi. Minä paraninkin ihmeesti pian jotkut sanoivat, että sen vaikutti harras elinhaluni niin että minut jo samana päivänä vietiin hevosella kotiin. Siellä virkistyin ennelleni.
Nyt Antti heitti kelkkaan toisen sylin täyden heiniä, ja samassa isoinen isäntä löi häntä niin että lakki lensi yli heinähaasian. Antti seisoi silmänräpäyksen hiljaa, mutta sitten hän syöksähti isännän kimppuun. Iskuja sateli kummaltakin puolen ja pian olivat he saaneet toisiaan kiinni vyötäisiltä, retuuttivat ja kiskoivat voimiensa takaa, mutta kumpikaan ei kaatunut.