United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iski mies jo miestä vasten, miekka vasten miekkaa, kalskui kalpa, raikui rauta, huuhtoi hurme hiekkaa; silloin valkes Pohjan yö jo säilän säihkynnästä, revontulten roihun näki Lappi etelästä. Vaan ei miekoin, miehin yksin sotaa käyty siellä, käytiin sotaa sanalla ja miettehellä, miellä, taidon kalvat tahkottiin ja tiedon linnat luotiin, kansanhengen kaikki voimat taistelohon tuotiin.
Niinkuin juuret törrölleen Zeun leimaus tammen sortaa, suitsuamaan rikintuoksun kitkerän jättäin peljästyy sen nähdessään, kuka vain liki seisoo, sill' ylen hirmuinen Zeun ylhän on iskevä lieska: niin somerikkoon myös äkin sortui valtava Hektor, kenttään kirposi peitsi, ja myös kypär' irti ja kilpi heltisi myötä, ja yll' asu vaskenvälkkyvä kalskui.
Kaatui mies rytinällä, ja kalskui yll' asevasket. Forkys, Fainopsin uropoika kun karkasi vastaan suojana Hippothoon, hänt' Aias uumihin iski; puhkaisten sovan miehustan läpi suolien työntyi peitsi, ja maahan suistui mies, käsin kourasi multaa. Väistyivät esitaistelijat sekä loistava Hektor; valtaan riemuavainpa akhaijein jäi urot kaatut Hippothoos sekä Forkys, heilt' asut kohta he riisti.
Tuo päreä Päivän poika se vielä enemmän soitti, kilvet maan alta kilahti, kalvat kalskui Tuonelalta, nousit maasta maan-venyjät, tulivat turpehen alaiset, sulhot hirnuvan hevosen, neitsehet heleän helman.
Ja ne viuhui, viimat kaikki vasten valtaisan povea, ja ne kalskui, kalvat kaikki vasten sankarin sydäntä, ja ne päätyi, arkipäivät, työn pitkän pimeät hetket, epäuskotkin elämän, oman voiman voipumukset, vaan oli ylempi voima, joka johti eksyvätä, näytti tietä, täytti tähkän, salli heikon heilimöidä. Kutoi kangasta elämä rautaloimin, loppuniisin, polki kuolon polkusimin hallan harmajan tuloa.
Virkki, ja vaunuiltaan tamineissaan karkasi maahan; ryntäill' urhon kammottain sopa vaskinen kalskui, konsa hän hyppäsi, rohkeinkin sitä säikkynyt oisi.
Häntäpä korvuksiin väkipeitsell' iski nyt Teukros, taas terän tempasi pois, ja hän kaatui, niinkuni saarni, kukkulan kauas siintävän puu pisin, vartevin, vaipuu maahan langettain lakan notkean, lyömänä vasken: noin hänet keihäs kaasi, ja yll' asu kiiltävä kalskui. Karkasi Teukros luo sekä riistää hält' asun aikoi, vaan heti Hektor päin salamoitsevan suuntasi peitsen.