United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja melkein samat päivänlaskut, -nousut Buggeall' on ja kotikaupungillain, min hurme kuumiks sataman sai aallot. Nimeni Folco oli maassa tuossa, mi tunsi mun, ja niinkuin taivas tämä minuhun vaikutti, nyt siihen minä. Enempi lempinyt näät ei lie Dido Sikeuksen, Kreusan murheeks, siksi kuin tukka sopimattomaks sen näytti;

Hiljaa piiat, rengit kulkee, supattelee karsinassa, kylä kertoa jo julkee: »On kuin ruumis HovilassaMutta Irja iloitsevi: Hyväksi on Hurtta tullut! Vaikka vielä vaikenevi, haihtuu haavehensa hullut; koittaa aamut armahammat, laupiaammat päivänlaskut, illat vieläi ihanammat, juttu juoksee, kaikuu kaskut. Lausuu leikillänsä: »Vietkö joskus Tukholmaan sa minutHymyy Hurtta: »Kiltti lietkö?

Kukkuome me käköset Laulaome me latoset; Isoni luvan lupasi Seitsemäksi vuotoseksi, Suntak-iltaset ilota, Päivänlaskut lallatella. Mitä me tytöt suremma. Olkame tytöt yhessä, Rinnatuusten rinkilöissä, Laulakame laatusasti, Vetäkäme vienosesti! Mitä me tytöt suremma, Kuta hullut huutelemma? Ei meitä veroista vieä, Ei oteta maanotoista; Vasket vieähän veroista, Oravaiset maanotoista.

Muin' oli ajat paremmat, Päivät kaikki kaunihimmat, Päivänlaskut laupiaammat, Koriammat huomenkoitot. Toisin silloin touko kasvoi, Toisin maa orahan otti. Silloin nousi nuoret heinät Kun ma nousin nuorukainen; Silloin kasvoi kaikki kaislat, Kun ma kasvoin kaunis lapsi. Kasvoin koissa korkiassa, Ylenin ylituvissa, Kaunihilla kannikoilla, Liioilla lihamuruilla.

Käski käymähän kylissä, Joka juhla juoksemahan, Joka ilta ilotsemahan, Päivänlaskut laulamahan, Kylän tyttöjen keralla, Kanssa naisten naapurini. Eipä tainnut tanssi nosta, Ilo ilmahan yletä, Minun yksin ollessani, Illat istuellessani. Millä maksan maammon maion. Millä maksan maammon maion, Millä kostan äitin koulun, Millä vaivat vanhempani?

Tuossa oli lehto, jossa olin liikkunut joskus, tuossa paasi, jossa olin istunut kerran kannel polvillani. Joskus hyvin kauan sitten. Parempina, nuorempina päivinäni. Aikoina, jolloin olivat olleet päivänlaskut laupiaammat, koriammat huomenkoitot. Mutta mikä oli tämä rikos, joka ahdisti sydänalaa? Olinko minä senkin tehnyt? Enhän minä ollut vanha Väinämöinen!

Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Parempia päiviäni, Entistä elantoani. Muin' oli aiat paremmat, Päivät kaikki kaunihimmat, Päivänlaskut laupiaammat, Koreammat huomenkoitot: Toisin silloin touko kasvoi, Toisin maa orahan otti. Silloin nousi nuoret heinät, Kun ma nousin nuorukainen; Silloin kasvoi kaikki kaislat, Kun ma kasvoin kaunis lapsi.