United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän näin mä, sydäntäni poltti, Kyynel juoksi poskelleni, Enkä ymmärtänyt, miksi itkin Mutta näinhän taivaan maan!» »Ei mun lapsein! Tuolla ylähällä Onpi rauhan kaupunki; Siellä elon aurinko ei laske, Siell' on istuin Jumalan». »Ei! vaan tuolla, missä kaukarannall' Sinimetsä haamottaa, Siellä onpi koto onnellisten, Siellä autuaitten maa!» Nyt kanssani keinuhun käy, Mun impeni valkealiina!
Kas tuoss' on pieni tyhjennetty pullo; Siis myrkky, nukuttava myrkkyjuoma On lapsein elämästä tehnyt lopun. Oi miksi teit, mun tyttäreni, tämän? Min merkitsee tuo paperi? »Mun isäni armas! Nyt kuolemaan kiirehdin; en mieli nähdä enään huomispäivää. Anna miekan levätä ja elä onnellisna, onnellisna! Anna miekan levätä! Tätä rukoilee onneton Elma, joka tuonelaan lähtee nyt.»
MAUNO. Mun armas tyttäreni, vanhan isäs Sä pelastat. ELMA. Ja siitä iloitsen. MAUNO. Mut voi, jos minun tähteni Sä oman onnes ijankaikkiseksi uhraat! ELMA. Mua, Jumal', auta. MAUNO. Tuskass' olet, haa! ELMA. Mun isäin, miksi tämä epäilys? Mi teille onneks on, se mulle myös. Mi uhraus on meiltä suuri hälle, Ken antoi meille elon kipenän? MAUNO. Sua Herra suojelkoon, mun hyvä lapsein!
Yhdestoista Kohtaus. PISPA HENRIK ja KERTTU. Mun armas lapsein! missä tilassa Sun kohtaankaan! KERTTU. O Herra Jumala, Te täällä! PISPA HENRIK Paljon olet muuttunut Ja vaalentunut! Kärsimykses kovat Minua huolettavat! KERTTU. Minusta Ei puhumista! PISPA HENRIK. Lohdutusta tulin Ma tuomaan sinulle. KERTTU. Oi rientäkää Taas täältä pois! Jos Lalli kohtaa teidät, Niin kuolemanne varma on!
Jos hänen niinkuin lapsein laita on Kuin luulen eloin toiseks' toimitan: Maailman kanssa teen mä sovinnon Ja siitä saan mä kiittää veljeäin. LAMPINEN. Vakuudeks' kättä, vanha ystäväin! Viidestoista kohtaus. Entiset. Lauri. Aina. Hän tässä on nyt, tässä onpi hän! LAMPINEN. Sinusta, poika, mitä kuulla saan? LAURI. Voi, isä kulta! Minä ... minä vaan... LAMPINEN. Veitikka, en ois luullut ensinkään...
Olenpa sen miehen varjo, jonka pistit kuoliaaksi kadulla lähellä nahkuri Köhlerin taloa, siinä minun tapoit, teit leskeksi mun nuoren vaimoni, sen uskollisen, ihanan Konkordian, ja isättömäksi kurjan lapsein. Voi sinua voi! FUCHS. Paras ystäväni, minun täytyi tehdä niinkuin kapteeni käski. 3:S SOTAMIES. Voi sinua voi! Tunnetko minua, mies?
Nyt Anni kuiskutteli Lotan korvaan, Ja neiti hänt' ei viitsi suututtaa. Noit'-Anni läksi. Lotta isän luoksi Kiiruhti ollen hiukan hämillään. Sylvester Saari kysyikin sen-vuoksi: "Jokos nyt, lapsein, rupeet väsymään?" "Niin! Kyökis' äsken tuohon Noita-Annaan Mä suutuin, enkä kuullut lorujaan!" "Vai niin, laps-kulta; kohta maata pannaan, Tään vuoden vihat poies nukutaan."
Oi, mikä isku mulle, armottomin Ja kurjin isistä! Ma saatoin surmaan Mun tyttäreni lempeän ja kauniin. Niin, kaunis oli hän, ja sydämmensä Ol' rakkauden lähde pohjaton, Ja hänen kirkkahalla otsallansa Siell' hallitsipa viisauden henki. Semmoinen oli Elmani, mun lapsein, Ja kuolema tään mestarteoksen Näin äkisti, armottomasti riisti Täss' synkäll' yöllisellä kankahalla, Ja nyt hän makaa tuossa matojen Ja tuonen-toukkain saaliina. Oi mailma, elämä, sä ihmeellinen! Mi on sun tarkoitukses? Mihin viimein? Se arvoituspa kauvan askaretta On aatoksillein tuonut. Turha työ! Ei selkii pulma tää, se synkeemmäksi Vaan käypi sielun katseen edessä; Ja tulkoon mustin pimeys ja yö, Jok' aamusta ei tiedä! Hävitys Ja kuolema on päästimeni nyt, Kun armas tyttäreni kuollut on. (
LAMPINEN. Senpätähden kanssa Kiiruhdin tänne. Kiitos olkohon Mun Jumalallein, hän jo terve on. Romanimainen oli taudin syy: Hiestynynnä jahdista hän heittäytyy Vetehen nuorta somaa neitokaista Pelastamahan... KILPI. Mitä kummanlaista Sä haastat mulle? Vai se oli hän? LAMPINEN. Mun Lauri lapsein, niin. Oh, sydäntään! Häll' on se oikealla paikallaan.
Mitä tiesi hän, Nuoruutensa hourees aina ilon lapsi? Kauvan häntä murehdin ja itken, itken! Leonard, oi Leonard, mun veljeni kurja! ELINA. Onnellinen on hän, ota lohdutusta. ALMA. Oikeutensa myös ottaa kuolon murhe! KASPER. Lapsein, kuule vielä toinen murheen sana, Joka, tiedän minä, lisää taakkas painoo; Mutta olkoonpa nyt ilmoitettu kaikki.