United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ruokasalissa näkyi pöydällä hopeita ja juhlaposliineja, vasta pesusta tulleita pöytäliinoja, hienointa rälliä, kotikutoisia, joita yksi tyttäristä, lapsista vanhin ja äidin ainainen auttaja, sijoitteli suureen seinäkaappiin.
Niillä asukkailla, joiden yhteyteen espanjalaiset silloin tulivat, oli hopeaisia koristeita ja muitakin kapineita sekä astioita samasta metallista. Siitä syystä otaksuttiin siellä olevan suuria hopeametallin rikkauksia. Sen johdosta antoi Gaboto virralle sen nimen, jota se tähän saakka on saanut kantaa: Rio de la Plata, hopeavirta. Mutta hän pettyi toiveissaan löytää hopeita ja kultia.
Sinä semmoinen, minä tämmöinen mitä leikistä meidän molempien! Sa näethän, ett' olen orjasi mitä vaadit sa enempi multa? Ei mull' ole kultia, hopeita. Oli ylpeys köyhän kulta. Sen' saithan sa jo. Oi, Tellervo, et kovempi liene kuin kohtalo! Minut kohtalo korpehen tuomitsi ja synkkä on sydämen yöni, mut latuja uusia laulella kylän kansalle kaunis on työni.
Ja, totta puhuakseni, olenkin tullut tänne rehellisenä velkamiehenä suorittamaan kaikki velkani, tuoden kanssani muutamia muuleja, joiden selkään on sälytetty lunnaiksi aiotut hopeat hopeita kyllin, kunnon serkkuni, jotka riittävät teidänkin prinssin- ja kuninkaankaltaisen hovinne kaikkiin kulutuksiin kolmen vuoden ajaksi.»
Salomme vaikk' ois täynnä kultaa, Hopeita hyrskyis aaltomme; Vaikk' ois meill' loistoa ja valtaa, Vaan konnan toit' ois muistomme, Kansamme kulkis hylkyteitä, Ah! silloin maamme varjo meitä Kuin musta haamu vainoais.
"Totta tosiaankin! kuinkahan onkin niin sattunut?" Sitte hän lainasi viisi markkaa; piti sitä lainassa viikon ja maksoi taas. Topias sai kouraansa kolme markan kappaletta, pieniä hopeita ja kuparia. Kaikista päättäen ei mies ollutkaan ratti, anturajuoppo. Tulkoonpa toinenkin, jotta on niin vähä vaatteita yllä ja niin paljo arpeja naamassa ja maksakoon velkansa yhtä rehellisesti.
"No, siinä on vain pari valkoista ja yksi punainen hiukseton juova. Tuo ukko vähän vain kampasi päätäsi, ja lakkisi on kolmena kappaleena." "Hitto vieköön mokoman syöttilään! Voi sentään minun vanhaa sudennahkalakkiani! No, se on nyt mennyttä kalua. Mutta missä meidän kumppanimme ovat? Vai tuolla! Tulkaa tänne vain, kaikki kävi hyvin hopeita luotiin valamattakin.
Sen kansa taas on armas siksi, se maansa kun tek' kallihiksi verellään, kärsimyksillään. Salomme vaikk' ois täynnä kultaa, hopeita hyrsityis aaltomme; vaikk' ois meill' loistoa ja valtaa, vaan konnan töit' ois muistomme, kansamme kulkis hylkyteitä, ah! silloin maamme varjo meitä kuin musta haamu vainoais.
Hänen vaimonsa oli rikkaasti kasvatettu köyhyys, joka osasi soittaa laveria ja lavertaa kuutta, seitsemää kieltä kaikkia yhtä hyvästi mutta ei kutoa sukkaa, eikä ommella paitoja, ei laittaa ruokaa eikä pestä astioita. Kuka oppinut nainen niitä osaisi? Mutta vaimon soittaessa laveria, höyläsi puuseppä hopeita ja veisti leipää, jota perheen palvelushenget valmistivat.
Mutta Juha pudotti vähän kuin kehaisten kourallisen hopeita pöytään. Siin' on silkistä ja soljista. En kysy hintaa ota, mitä maksanee! Shemeikka otti pienimmän rahan, heitti sen ilmaan, näpsähytti sormiaan, otti kiinni ja solahutti taskuunsa. Senkö sinä vain otatkin? Siinäkin on jo liikaa. Vaan miksikä sinä minulle lahjaa teet? Että saisit sinäkin minulle vastalahjan tehdä.