United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paari, jota neljä miestä kantoi, oli peitetty purppuravaipalla. Kuninkaan takana kulkivat Adalgot ja Goto. Adalgot lauloi harppunsa säestyksellä: "Tie, kansat, meille aukaiskaa! Me viime gootit oomme; ei kruunua meill' loistavaa, vaan kuningasta tuomme. Ja keihäin, kiivin pohjoista me kohti samoamme, siks' kunnes Thulen saarelma meress' on vastassamme.
Jos tään maan aateli vie tuosta voiton Niin kuin hän meistä, silloin jumalia He ovat, ja me tuskin ihmisiä. BELARIUS. Seis! Paikka meill' on edullinen. Louru On suojeltu. Muu mikään meit' ei voita Kuin kurja pelko. GUIDERIUS ja ARVIRAGUS. Seisahdus ja vastus! LUCIUS. Pois täältä, poika, henkes pelasta! Tääll' ystäväkin tappaa ystävänsä, Ja kaikk' on sean, kuin ois sota sokko.
Eteläsuomalaiselle Osakunnalle omistettu. Uusmaan urhot, jäämit jäykät, lapset raisun rannikon! Maassa meill' on juuret vankat, tahto taivahalta. Oisko meissä orjan leima, ollaan kansa Kullervon! Riemukseen ei meitä riistä, sorra sortovalta. Seiskaa paadet, paikallanne! Toisianne turvatkaa! Vaaran tullen vainolainen valkamiinsa survatkaa!
»Maan joukot pohjan äärihin ne työntyi taantuen, mut toivo hehkui vieläkin ja into urhojen: Ei hätää, turma torjutaan, kun Viapori meill' on vaan! »Ei silmää, jok' ei salamois, kun kuului nimi tää, pois haihtui nurku, huoli pois ja puute, pakkassää. Taas Suomen karhu rynnäköi, ravisti kämmentään ja löi.
Meillä, jotka siellä kanssa liekiss' oltiin, meill' on selko, kestikö hän paikallansa, vaiko pakoon ajoi pelko, kalpeniko taistellessa, vaiko kuolon uhatessa seisoi tummanruskeana, varsin vaskipatsahana.
Kun sotisopa meill' on yllämme, Niin miekoillamme kosto myrkkyinen Vain ratsastakoon, säälittäviin töihin Näin kannustain, mut pidättäen säälin! HECTOR. Hyi, peto! TROILUS. Semmoista on sota, Hector. HECTOR. Sa, Troilus, et saa tänään taistella. TROILUS. Miks en?
Illalla meill' on perhejuhla nyt, Johonka vieraaks olen pyytänyt Mont' ystävääni; joukon lisäks tulkaa Te myös, ja kaikkein tervetullein olkaa. Maan tähtiä tän' yönä mökissään Heloittaa, taivaan tähdet himmentäin.
Toki muuta en tajua Sovitusta arvokasta Kuin veren verestä, koston. KULLERVO. Meill' on yhteistä jotakin. KALERVO. Yhteistä viha verinen. ARMI. Mutta syyttömiä säästä! Et opettajaksi huoli Sutta, ilvestä, repoa, Et verenhimosta riehu Etkä surmasta iloitse, Vaan iloitset oikeudesta, Väärästä vihassa kiehut. Siksi väärä mahti murra!
Meill', ystäväiset, lähteissämme matkaan, Myöt' olkoon toivon ankkur vahva vaan; Sit' ei saa murtaa myrskyt rajuimmatkaan, Ei elon virt', eik' koski kuolonkaan. Se ankkur ei käy kohden meren pohjaa, Se kohoupi hamaan taivaasen; Se ankkur elämässä tässä ohjaa, On alku elon ijankaikkisen.
Laskee kätensä alas. Veljekset syleilevät toisiaan. Eläkööt maamme sankar'-nuorukaiset! Nyt meill' on riemun loistavainen juhla, Jalosti onnen-taivas ruskottaa! Lähestyn päivän iltaa iloisena, Kun jalot ruusut jääpi haudalleni. Murheisen kyllä sanoman toit, poika; Vaan aate, josta taistellahan siellä On voitollinen taivaan helmalapsi. Kyll' urhoin johtajan taas taivas nostaa.