Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Elä murehdi turhia, äitini mun, me tullaan, tullaanhan kyllä, me tulemme poskin niin lämpimin, meill' onhan villaista yllä, ja jos kylmäksi jää sormi yks tai tää, sun suukkosi kyllä sen lämmittää. Me hiihdämme alta ikkunan, me katsomme salaa sisään: Isä pitkää piippua polttelee, emo takkahan halkoja lisää. Hei, hip hip huraa! kaikk' kerrassaan! Ovi auki ja äidin helmahan vaan.
Sillä Aleksandros kera urhean käy Menelaon naisest' ottelemaan, asekiistaan ankarin keihäin. Saava on aartehineen hänet voittaja, vaan valaliiton muut lujan vannokohot, maat Troian viljavat olkoot meill' ominamme, ja matkatkoot hepokuuluhun toiset Argos-maahan taas ja Akhaiaan nais-ihanaiseen." 258
Meill' olkoon ansiona työ, Työ kunniallinen, Ja totuus vahva rintavyö, Jok' ei sydäntä syö, Vaan kantaa miehuuden. Tuo kumarrusten kunnia On halpain ansio; Ei nöyryys kiellä miehuutta. Vaan koirain tapana Imarrus olkohon. Ken möisi maansa onnea! Nuo henget irstaiset: He vieraan jalkapohjia Nuoleevat raukkoina, Kuin ruotuvaivaiset.
Jos huomaat, ett' on meihin taipuvainen, Niin kehotellen kerro kaikki syymme; Jos kylm' on, tylsä hän kuin jää ja lyijy, Sin' ole samoin, keskeytä puhe, Ja meille miehen mieli tiedoks anna. Huomenna meill' on eri neuvottelu Ja siellä sua suuresti on tarvis.
Kerskailut mihin jäi, meill' ettei ois muka vertaa, Lemnos-saarell', uljassuut, mitä hoitte, kun härkäin korkeasarvisien lihat teill' oli ruokana runsaat, juomana kukkurapäät sekomaljat viiniä kuohui? Uhkasi karkoittaa sata, kaksikin miehiä Troian teistä jok' ainoa; vaan edes yhtä nyt emmepä torju, Hektorin kättä, mi laivat saa äkin valkean valtaan.
Mut elä myös suutu, jos suuhus satut saamaankin raakilon. Meill' on niin kiire, niin kiire! Emme ehdi me vuottamaan. Maa kukkivi vuodesta vuoteen, meillä yksi on vuosi vaan. Ja yksi on vuodessa kesä. Ikä ihmisen lyhkänen on: päivä yks kun lehteä tekee, jo toinen on marjaton. Sinä tanssit kuin rautalangalla, sua näytellä rahasta voisi, sulta puuttuvi »impressaario» vaan, niin onnesi varma oisi!
"Siellä oli suuri, komea laivasto, mutta se ei ollut goottien eikä kreikkalaisten. Laivojen keuloista kohosivat lohikäärmeenpäät. "Näille laivoille aiottiin vainaja viedä. "Samassa kuulin surulaulun, kuninkaan kuolinlaulun sanat. "Ne olivat: "Tie, kansat, meille aukaiskaa! Me viime gootit oomme; ei kruunua meill' loistavaa, vaan kuningasta tuomme.
Meillä, jotka tulta kohti rinnan mentiin, meill' on selko, tokko päin hän käydä tohti, vaiko väistymään sai pelko, tokko kalventama kauhun keskell' oli liekin, sauhun, vaiko alla kuolon arvan vanhan kantoi vaskenkarvan.
Anna ihmisten kiittää Heidän rautaista tietään, Heidän höyryvaunujaan; Siell' on koppelit pimeät, Niiss' on laiskat ja vireät Kaikki nukkumaisillaan. Hei lystiä laskuu, Meidän lasten mäen laskuu! Eipä meill' oo huoltakaan! Lumi tähtinä loistaa; Toinen viskelee toistaan, Ei saa seista laiskakaan.
Tie meill' on pitkä, siksi joutukaamme!» Näin haastoi hän ja minut johti piiriin näin ensimmäiseen, joka kuilun kiertää. Niin paljon kuin voi kuulemalta päättää, valitus siellä ei, vain huokaukset ijäti ilmaa vapisutti; johtui surusta se, miss' ollut viel' ei vaivaa, min tunsi monet suuret laumat siellä, nuo lasten, naisten sekä miesten sarjat.
Päivän Sana
Muut Etsivät