Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Siunaa, Luoja, ihmiskuntaa, siunaa maata kallista, Jossa meill' on kehto, koti, Suomenmaata armasta! Edistyköön turvissasi kansain kuulut hankkehet, Menestyköön suojassasi kaikki jalot aikehet. r r. Taas vuosikausi vaipunut On ijäisyyden virtaan, Ja jälkensä se painanut On myöskin ihmiskuntaan, Sill' aika kaikki muuttelee, Sen varrell' olot vaihtelee.
Sain kasteen, ennen kuin ma kreikkalaiset jo'ille Teban johdin laulussani; mut kauan, pakanuutta teeskennellen, pelosta pysyin salakristittynä; ja penseys tää mun kiertämään sai kehää neljättä yli neljä vuosisataa. Nyt sa, ken poistit multa verhon, joka niin paljon peitti hyvää kertomaani kun aikaa meill' on noustessamme virka,
POMPEJUS. Molemmin puolin meill' on panttivangit; Siis ennen tappelua haastelkaamme. CAESAR. Kohtuullist' ensin neuvotella; siksi Ennalta ehdot kirjeess' ilmoitimme. Jos niitä olet miettinyt, niin sano, Halaatko tuppeen pistää vihan miekan Ja uljaan nuorisosi surman suusta Sisiliaan lähettää?
»Kun meill' ei ol' takaisin antaa.» »Rahhaampa outta näpylijäitä työhii», äänsi Pekka Savolainen, jolta myöskin olivat tupakat lopussa. »Mut yhellainen sit' oun ronkuja minnäi. Nyttii oisin Santerin tupakkain varraan lyöttäytynnä, jos hyvinnii kuontus...» »On tääll' joku viäl'.» »Tottapahan minnäi' toas, kun tässä rahat miten kuten korjautuu. Mittään ne nyt kuotoilekset tuolla sisässä?»
Toimikoon väsymättä Mi oikea, tosi, Esikuvana ollen Meill' olentoin noitten, Joit' aavistamme! Vanhain väljät vaattehet, Meitäi koristaako net? Peltomiehelle. Matalalta, sa, vaan vako kultasiemenes peittää, Syvemmältäpä tok kerran sun lepäävät luus'. Kynnä ja kylvä sa! Täss' ityypi elävä taimi, Toivopa luovu ei vielä haudallakaan. Anaakreonin hauta.
Tuolla jo laivat tupruelee tulenliekkejä. Kunp' ei niitä ne valtais vain, meill' ettei pääsyä oisi! Siis tamineet ota joutuisaan, väen koolle ma kutsun." Virkki, ja Patroklos puki ylleen välkkyvät varjeet.
Niill' äly rinnass' on, puhe ääntyvä, mieli ja voima, neuvomat myös jumalattarien jalot askaretaidot. Toimessaan sivull' auttoi nuo, mut valtias vaappuin asteli vieraan luo, kuss' istuin välkkyvä vartoi, näin, kädest' ottaen häntä, jo virkkoi, lausehet laati: "Tänne mi saapumahan sinut sai, Thetis soljuvavaippa, 424 vieraist' armahin, arvokkain? Käyt meill' ylen harvoin!
Kun sota laaksoissamme soi, ja halla nälän tuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss' on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss' iloaan on nauttinut ja tässä huoltaan huokaillut se kansa, jolle muinakin kuormamme pantihin. Tääll' olo meill' on verraton ja kaikki suotuisaa; vaikk' onni mikä tulkohon, maa, isänmaa se meillä on. Mi maailmass' on armaampaa ja mikä kalliimpaa!
Sen kansa taas on armas siksi, se maansa kun tek' kallihiksi verellään, kärsimyksillään. Salomme vaikk' ois täynnä kultaa, hopeita hyrsityis aaltomme; vaikk' ois meill' loistoa ja valtaa, vaan konnan töit' ois muistomme, kansamme kulkis hylkyteitä, ah! silloin maamme varjo meitä kuin musta haamu vainoais.
Mut tietää tahtoisin, jos sallit, matka kuin pitkä meill' on eessämme; näät vuori ylemmä nousevi kuin katse kantaa.» Hän mulle: »Moinen on tään vuoren laatu, ett' alhaalt' on se vaivaloinen, mutta sen helpompi, mit' ylemmäksi noustaan. Siks kun se sulle suloiselta tuntuu, niin että kevyt on sun käydä sitä kuin laivan mennä purjetuulen mukaan,
Päivän Sana
Muut Etsivät