United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
TUOMAS: ... Toisinaan tuntuu minusta kuin minä en olisi ihminen ollenkaan, vaan peto, joka kahleitaan kalistelee ja saattaisi milloin tahansa murtaa ne... Etkö usko, että saattaisin murtaa ne, Pietari? KAIKKIVALTA: Kyllä. Te olette hirveän voimakas, isä. TUOMAS: Eikö totta: ei ole ketään minua voimakkaampaa? Mutta ei ole myös mitään minua vaarallisempaa petoa maailmassa.
Silloin sai hän yhtäkkiä nähdä suuren haikalan tulevan vastaan. Hän huusi kovasti apua. Laivalla syntyi yleinen häiriö, vaan ei kukaan tehnyt mitään häntä pelastaakseen. Ammuttiin kyllä muutamia laukauksia vasten petoa, vaan siitä se ei ollut milläänkään.
Päivä päivältä seurattiin nyt jälkiä onnistumatta kuitenkaan kiertää petoa, joka myötäänsä oli liikkeellä, enimmiten maantiellä. Luultavasti etsi se vieläkin naarasta, sillä se palasi usein sen metsän läheistöön, jossa naaras ammuttiin.
"Filip", hän sanoo, "kun Englantilaisten joukot olivat ajaneet häntä halki metsien toista sataa peninkulmaa edestakaisin, ikäänkuin petoa, tungettiin vihdoin oman luolansa tykö Toivon Vuorelle, josta hän vetäytyi muutamien parasten ystäviensä kanssa eräälle suolle, joka muuttui vaan vankihuoneeksi hänelle, siksikuin kuoleman sanansaattajat toivat jumalallisen luvan harjoittaa kostoa hänen suhteensa".
Varsin nähdäkseni sitä kävin minä vast'ikään Mikon asunnolla, mutta en saanut kuin vilahdukselta vaan koko petoa nähdä, se kun oli niin vihainen, että oli silmät päästäni syödä." Hukan kertomuksen kuultuaan halusi karhukin tätä näin ihmeellistä eläintä nähdä. Vanhan vihansa unhottaen alkoi hän repoa puhutella, sanoi: "etkö, Mikko, veisi minua sitä sinun vierastasi katsomaan?"
»Kas siinä hirviö tuo huippuhäntä, mi vuoret nousee, murtaa muurit, aseet, kas, siinä hän, mi saastuttaa maanpiirin!» Näin Oppahani mulle virkkoi: viittas petoa saapumahan äärimmälle äyräälle, päähän tiemme marmorisen. Ja vilpin kuva saastainen tuo tuli, kohotti ylös pään ja vartalonsa, mut hännän jätti alle rannan raisun.
Ja kun pakolainen oli viitannut suunnan, päästi Tristan hänet irti. Hirviö lähestyi. Sillä oli karhun pää, silmät punaiset niinkuin hehkuvat hiilet, kaksi sarvea päässä, pitkät karvaiset korvat, jalopeuran kynnet, käärmeen pyrstö ja korppikotkan teräväsuomuksinen ruumis. Tristan käänsi ratsunsa niin suurella voimalla kohti hirviötä, että hepo, vaikkakin kauhusta väristen, syöksyi petoa vastaan.
"Ei, minä en puhunut Venetsian leijonista", sanoi Montserrat'n markiisi, "vaan Englannin kolmesta astuvasta leijonasta, jotka puheen mukaan ennen olivat leoparteja, mutta nyt ovat kaikin puolin leijoniksi muuttuneet eivätkä vertaisenaan kärsi petoa, kalaa eli lintua, taikka armas sille joka tekee vastarintaa".
Sadat viljasalvotkin maasta Sen kitaan tyhjennetään; Nälkäänsä se kuitenkin kiljuu, Ei tyytyen siihenkään. Voi! Hirviön sen satapäisen Ken tohtisi tappaa? Ken? Pään yhden jos lyö, niin kasvaa Sen paikkahan kymmenen. Pyhä Yrjänä miekkoinensa Nyi taistohon tarvitaan Tuon hirmuisen hengen suusta Koko mailmaa tempaamaan. Petoa satasarvista Nyt kansa kumartaapi.
"Niin kyllä," sanoi hän palatessaan takaisin tapetun elävän tykö; "olihan se hirveä näkö niin nuorille olennoille vanhatkin naiset olisivat voineet pelästyä niin likeltä nähdessään emäpantterin tapettuine poikineen. Hyvä olisi tietää enköhän ennen olisi tappanut petoa, jos olisin tähdännyt sen silmään enkä otsaan?