United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän nauroi: Kylmyyttä et voi valittaa sinä olet Venetsian yö sinä olet Titania ja minä olen se aasi, joka saa sinut maalata ellei Felldner vaadi minulta hyvitystä! Olihan kaksintaistelu syynä siihen, että hänen täytyi karata kotimaastaan tänne jos hän muuten on siinä asiassa puhunut totta! Toinen keskeytti: Hän ei koskaan valehtele! Mutta sinä olet mustasukkainen. Ilman pienintäkään syytä.
Hän tajusi hyvinkin, kuinka pitkälle hänen lääkeopilliset tietonsa ulottuivat mutta olihan hänellä Felldner hätävarana. Hän tutki, millaista vettä oli kaivossa; se oli kirkasta ja raitista munkit tietävät aina, mitä tekevät. Hän valmisti sitruunalimonaatia ja vei sitä hiljaa yläkertaan. Lapsi makasi sikeässä unessa.
Sitten hän ei ajatellut. Venetsian yö valtasi hänet. Utuisessa aamuhämyssä hän taivalsi asuntoaan kohti. Yhtään gondoolia ei ollut saatavissa. Päällystakin kaulus käännettynä korvien yli pystyyn hän kumartui väkisinkin joka kerta, kun sattui sivuuttamaan kulman. Se oli tarpeetonta. Vastaan ei tullut ainoatakaan sielua. Mutta hän tiesi, että Felldner oli liikkeellä pitkin vuorokautta.
Felldner, jonka huulilla oli epäilijän hymy, silmäili tätä kaikkea kuin pilvestä korkealta vuorelta. Nähdessään uuden parin tulevan riensi tohtori heitä vastaan ja sanoi: Tämä on vanhan Venetsian yö rediviva... Juokaamme meidän kaikkien onneksi! Ja hän tyhjensi kaappinsa suurimman pikarin lahjottaen sen sitten Adelsvärdille. Alkoi jo olla aamu.
Kyllä piru aina omansa ottaa. Felldner komensi minut euganealaisille vuorille. Siellä ei sinusta kukaan tiennyt mitään. Kai hän lienee Lidon vesillä arvelin minä. Hain joka sopesta. Niitä onkin riittämään asti. Viime päivät olen risteillyt tällä kulkureitillä. Ja sain kun sainkin sinut käsiini. Nyt saat pitää hyvänäsi kapakan siunaukset ison kasan terveisiä ja nuo kaksi kirjettä!
Adelsvärd tyhjensi pikarinsa ja siirtyi akkunan syvennykseen silmäillen kauvas pimeyteen. Wrengle lauloi vallatonta sotilaslaulua. Kronstadt yhtyi siihen bassollaan. Seura oli iloisella tuulella. Luigi toi pöydälle lisää viiniä. Felldner meni puhuttelemaan Adelsvärdiä: Sanani olivat tietysti tarkotetut sinulle, poikani Brutus! virkkoi hän maltillisesti. Gondooliretket vievät sinut hiiteen.
Tahtoi säilyttää tämän asiakirjan. Se voisi kenties joskus olla hänelle hyvänä varotuksena, jos sattuisi heikko hetki. Heikko, kelpo poika, Otto Appel. Rappeutunut, parantumaton ihantelija, jonka silmät alinomaa avattiin ja joka itsepintaisesti ummisti ne jälleen, pehmoisen ja hyvän sydämensä vuoksi! Ovatko miehet tuommoisia? Millaisia siis naiset? Mitä ihmettä Felldner oikeastaan kirjotti?
Hän pitää kamaripiikaa meidän täytyy viedä sinne gondoolilla lasti viiniä ja muuta hyvää ja minun kassani on lopussa! No mennään! nyökkäsi Adelsvärd. He ottivat mukaansa viiniä, hedelmiä ja leivoksia saivat käsiinsä gondoolin, eikä Adelsvärdin tarvinnut kauvaakaan tarkastella huomatakseen, että nyt kuljettiin sitä pientä siltaa kohti, missä Felldner ja hän olivat edellisenä yönä seisseet.
Hän tiesi, kuka sen otti. Hänen käsivartensa alitse kumartui ja kohosi olento, jolla oli litteät, kalvakat kasvot ja lakastunut suu oikeastaan epämiellyttävät kasvot ja suuteli hänen huuliaan. Hän tiesi salatuimpiinkin yksityiskohtiin asti, kuinka kaunismuotoinen oli se solakka ruumis, joka vei hänet kammioonsa. Vain silmänräpäykseksi muistui hänen mieleensä tohtori Felldner.
Ja hän vei vastahakoisen Adelsvärdin mukanaan takaisin Coneglianon ääreen, maalarien joukkoon. Nämä kaksi siirtyivät pian muista syrjemmälle. Rubiininpunaista viiniä ryypätessä, yön tuntien soluessa viinin ja puhelun virtaan, t:ri Felldner teki selkoa siitä pienestä kirjasta, jota oli gondoolissa lukenut. Se oli äsken ilmestynyt kohta tekijänsä kuoleman jälkeen.