United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !


Johannes Stobaios, Makedonian Stobista, kirjoitteli pojallensa Septimiukselle otteita n. 500 kreikkalaisesta kirjailijasta ja on sillä perusteella varsin tärkeä muinaisen kirjallisuuden tuntemiselle.

Persian kuningas Dareios Kodomannos osoitti sellaista halveksimista vihollistansa kohtaan, että kuultuaan Makedonian sotajoukon nousseen Aasian rannalle lähetti maaherroilleen käskyn ottaa kiinni Aleksander, antaa hänelle keppiä selkään ja toimittaa hänet väkinensä valtakunnan kaukaisimpaan maakuntaan.

Makedonian kuningas osoitti alammaisuutta mahtavalle hallitsijalle. Tessalian rajalla otettiin vastaan palaavat sanansaattajat, jotka oli lähetetty vaatimaan kreikkalaisilta valtioilta maata ja vettä, noita alammaisuuteen antautumisen merkkejä. Enimmät sanansaattajat olivat niitä saaneetkin. Atenaan ja Sparttaan ei ollut lähetetty ketään.

Turhaan nyt Hannibal koetti taivuttaa itäisiä valtakuntia sotaan Roomaa vastaan; se taistelu tuotti vain onnettomuutta niillekin valtakunnille. Niinpä ensinnä Makedonian kuningas Filippos, Hannibalin liittolainen, nöyryytettiin suurella taistelulla, jossa makedonialaiset joutuivat perin pohjin tappiolle.

Hänen teoksensa, joka käsitti Rooman historian kaupungin perustuksesta aina hänen aikaansa saakka, oli 140 kirjaan jaettuna, joista on säilynyt ainoastaan 1-10 ja 21-45, viimeinen päättyvä Makedonian kuninkaan Perseun tappioon. Livius ei ole niin merkillinen tarkkuudesta ja perinpohjaisuudesta kuin siveellisestä puhtaudesta ja jalosta isänmaallisuudesta.

Diogenes, joka näki Makedonian silloin vähäpätöisen vallan vielä kerran paisuvan suureksi ja mahtavaksi, sanoi, kun häneltä kysyttiin, miten hänet oli haudattava kuoltuaan: "Kasvot alaspäin; sillä piakkoin maailma tulee mullistumaan ylösalaisin, ja silloin minä jään lepäämään selälleni."

Kyllä maalla majaa on. Näyttää kuitenkin toisinaan, kuin ei olisi kylliksi, joka taitaa siitä tulla, että kaikki eivät tyydy pienempään, kohtuulliseen majaan. Makedonian mainio kuningas, Suuri Aleksanteri, vielä lasna ollessaan, rupesi itkemään, kuultuansa tähtienkin taivahalla olevan täytetyitä ihmisillä eli muilla elävillä, samatenkuin tämä meidän asuttavamme maakin.

Rooman lähettiläitä, jotka saapuivat Tarentumiin vaatimaan hyvitystä, loukattiin, ja silloin heti alkoi sota. Tarentumin asujamet kutsuivat avukseen Epeiron kuninkaan Pyrron. Hän oli urhollinen mies, mutta luonteeltaan epävakainen ja seikkailunhaluinen. Taistelussa häntä vastaan sai Rooma ensi kerran nähdä ja kokea Makedonian "falangia" sekä sota-elefantteja.

"Jollei sinulla ole sellaista sotajoukkoa, niin tee rauha. "Rauhaa, rauhaa rukoilemme sinulta vapisevien maakuntiesi Epiruksen, Tessalian ja Makedonian nimessä. "Lähetä gootit maasta! "

Kehitellen Epaminondaan taistelujärjestyksen perusti Filippos kuuluisan Makedonian falangin, joka oli tiheään sullottu ryhmä jalkaväkeä, aseina pitkät keihäät. Saatuaan viekkaudella haltuunsa Tessalian omisti hän myöskin sen maan erinomaisen ratsuväen. Ja sen jälkeen katsoi hän itseään kyllin voimakkaaksi sekautumaan Kreikan asioihin. Tähän aikaan taisteltiin siellä niin sanottua pyhää sotaa.