United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kyllä osaisi heidät lohduttaa! Ja hän näyttäisi kyllä jo huomisesta päivästä saakka olevansa oikea mies paikallaan. Juuri työtä hän tunsikin kaipaavansa, vapaata, itsenäistä työtä, joka jännittäisi kaikki hänen hengenvoimansa eikä jättäisi hänelle joutoaikaa enempää kuin mitä uneen ja tarpeelliseen terveydenhoitoon oli välttämätöntä.
Kenraalin kanssa puhuu teistä rouva, Teit' innokkaasti puoltain. Mauri vastaa: Ett' täällä suuress' arvoss' on Montano Ja suuri suvullaan; siis viisast' oli Teit' eroittaa. Mut lempivänsä teitä sanoo Ja muut' ei välittäjää kaipaavansa Kuin ystävyyttään antaaksensa teille Taas virkanne, kun sopii.
Hän luuli ymmärtävänsä, mitä ne oikeastaan ovat tuollaiset suhteet, johon hän oli joutumaisillaan. Saattaahan olla, ettei Elli ole niin onnellinen kuin tahtoisi olevansa ja että hän luulee kaipaavansa tuota »jotain parempaa», jota kaikki naineet naiset, varsinkin lapsettomat, kaipaavat.
Nyt koko valtakunta, joka harvoin Sanansa pyörtää tuntee kaipaavansa Timonin apua, ja tuhon päivää Se varoo, jos ei Timonia auta. Se tuo nyt meidän kautta tuskans' ilmi Ja tarjoo hyvitystä, joka painaa Vaa'assa alas kaikki loukkaukset: Niin, moisen määrän rakkautta ja kultaa, Ett' täysin sill' on vääryys sovitettu Ja rakkautensa kuva sydämmeesi Ijäksi piirretty.
Ylioppilas ei ollut nähnyt eikä tavannut Ainoa pitkään aikaan, syytä siihen ei hän mitenkään voinut käsittää. Jos hän varta vasten olisi mennyt pappilaan tätä kyselemään, olisi se näyttänyt niin kummalliselta, mutta hän ei voinut kieltää kaipaavansa joskus Ainoa. Olihan hän ollut raitis hengähdys keskellä hänen kirjapölyään, niinkuin leivon laulu keväällä.
Nämä Anjalanherrat, jotka nyt olivat maan ensimäisiä, jättivät harvoin poikkeamatta matkustaessaan Helsingin ja Turun väliä vierailulle lähellä tietä sijaitsevaan Mälkilään, siten osoittaakseen kunnioitustaan entisen ystävänsä, päällikkönsä tahi toverinsa yhä syvässä surupuvussa esiintyvälle leskelle. Ja he sanoivat aina rakkaasti muistavansa ja kaipaavansa vainajaa.
Purjehdittiin läntiseen suuntaan ja kuljettiin kolmekymmentäyhdeksän meripenikulmaa; amiraali kirjoitti kaksikymmentäkuusi. Tänään ja seuraavina päivinä ilma oli erikoisen lenseä; oli suuri ilo nauttia aamusta, ja amiraali sanoi kaipaavansa vain satakieltä; sää muistutti niin paljon Andalusian huhtikuuta.
Mutta laulunsa laulettuaan hän tunsi jälleen kaipaavansa jotakin uutta. Ja neljännen päivän illalla hän tapasi itsensä istumasta sangen apeassa mielialassa vuoteensa laidalla ja tuumimasta, miten hän pääsisi tältä lemmen niemeltä ja näistä lemmenlumoista takaisin luo kansansa kalevalaisen. Minä olen hullu! ajatteli hän. Mitähän minun toverini mahtavat ajatella minusta?
Ja tähän kaikkeen häntä pakotti jokin tyytymättömyys itseensä sillä keskellä kaikkia noita puuhia tunsi hän syvästi kaipaavansa Erikkiänsä, hellästi rakastettua, ja samalla myös, että hän ehkä teki väärin häntä kohtaan sekä sairaalloinen heikkohermoisuus ja mielen kukistumaton levottomuus.
Julma ja säälimätön se oli aina ollut hänen mielestään, mutta kuitenkin ainoa, jonka hänen järkensä oli myöntänyt oikeaksi. Nyt hän tunsi kaipaavansa jotakin vienompaa, lempeämpää ja anteeksi-antavampaa. Ja hän päätti rehellisesti yrittää, eikö hänellekin olisi jotakin parantavaa, jotakin lunastavaa ja ylhäältä ilmoitettua totuutta olemassa. Hän vaipui uskonnollisiin mietiskelyihin.