Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Kun korppi koikkuu onnettomuutta ennustaen, älköön se näky sinua säikäyttäkö, vaan heti selitä ja sano itsellesi: tuo ei aavista mitään minulle, vaan ehkä raukalle ruumiilleni tai vähäpätöisille varoilleni tai mukamalle maineelleni tai lapsilleni tai vaimolleni. Minulle ennustaa kaikki onnea, jos minä tahdon, sillä mitä hyvänsä niistä tapahtuneekin, on minun vallassani käyttää sitä hyödykseni.
Pää-ajatus tulee aina uudelleen esiin loppusäkeenä ja painuu siten niin sydämmeen, että siitä on suorastaan mahdoton päästä erilleen. Sama on nuottien laita; ne ovat kaikki hyvin reippaita, ja käyvät enimmäkseen marssitahdissa, useinkin retkulaulun tapaan. Minä lauloin sittemmin muutaman niistä nuoteista lapsilleni, ja se tarttui heti niiden muistiin.
"Tietäähän sen, miten köyhille käypi... Mieheni kun kuoli juhannuksen päivän aikana, niin minä jäin lapsineni niin tyhjäksi, ettei ollut leivän palaa, mitä syömään käydä. Ei muuta kuin minä kävin naapurin emännältä pyytämässä kehräämistä ja sillä tavoin aina vähän sain leipää lapsilleni.
Me olemme kuolevaisia ihmisiä; sinun äitisi oli toista vuotta kahdeksallakymmenellä, siinähän jo on runsas vuosi liikenemäänkin, ja huomenna kentiesi minunkin täytyy mailmasta erota, niinkuin sinun äitisi. Jumalan avulla tulen jättämään jälkeeni minun lapsilleni myös hyvän nimenkin. Tosin kyllä äitisi vertaista ei voi olla. Mutta ethän pahaksune, jos uskallan antaa sinulle hyvän neuvon?
Sen jälkeen oli minun vuoroni kertoa lapsilleni tavallinen joulu-satuni, jota he aina kiihkeästi odottavat. Edellisenä vuotena olin kertonut heille jotain Selma Lagerlöfiltä, mutta tänä vuonna valitsin legendan pyhästä Frans Assisista, sen nimittäin, jossa kuvataan miten hän sytytti joulupuunsa metsässä ja miten sielläkin oli seimi, aasi ja lampaita.
Raskaalta tuo tietysti tuntuu, kun minun, niin monta vuotta työtä tehtyäni, täytyy nähdä, että kaikki unelmani varallisuudesta, jonka toivoin jättäväni lapsilleni, menevät mitättömiin; mutta vaikka nyt täten kaikki toivoni ovat rauenneet, on minulla kumminkin lohdutuksenani se ajatus, että saan kaikki velkani maksetuiksi, ja että me, perheeni ja minä, yksinämme saamme tästä onnettomuudesta kärsiä.
Täti ei vastannut, hän tahtoi itse tarkata tautia, sekä ruumiin että sielun tautia, eikä hän pitänyt siitä, että muut puuttuivat hänen toimiinsa. Niin, saapahan nähdä kuinka sen laita on, sanoi hän lopulta, kun vaan olen antanut lapsilleni ruokaa, tulen teille ja koetan puhua sille.
Laskien kannikan kivelle ryhtyi ukko kääntelemään ja katselemaan valkoista leipää. Vaan jopa on siinä hienoa ja hilpeätä leipää, jopa on siinä jumalanvilja, mihinkähän tuon panisi, että oikein säilyisi särkymättä ja murenematta. Ettekö syö? Lapsilleni säästän sairaita ovat, siitä paranevat. Saattaa tämmöinen vanha koni petäjäistäkin purra. Petäjäistä? Näyttäkää. Onko tuo petäjäistä?
Pienokaiseni itkivät ja vaikeroivat minun kanssani; mutta heidän isänsä ei tullut. Silloin pappi tuli minun, epätoivoon vaipuvan, luoksi ja kehoitti minua lempeillä ja ankaroillakin sanoilla jälleen tulemaan helläksi äidiksi nälkäisille ja viluisille lapsilleni.
Sinä et hylkää tätä taloa?... et jätä sitä vieraalle? Lupaa se minulle! Olkaa te vaan rauhassa, Tapani! Minä lupaan: Ellen itse tänne Sillankorvaan tulisikaan, niin lapsilleni sen perintönä säästän ... jos se vaan minusta riippuu. Tässä käteni! Se oli miehen sana. Nyt voi Tapanikin jo laskea luunsa levossa hautaan. Vielä ei ole kaikki menetetty... Nyt tulee minun vuoroni.
Päivän Sana
Muut Etsivät