United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Enempää ei kumpikaan nähnyt; sillä kuten yhteisestä suostumuksesta lähtivät he tätä ilmestystä pakoon ja juoksivat portista ulos, jättäen kirjat jälkeensä, ja ylös portaita äidin luo, joka seisoi kyökissä laittamassa illallista: "Tuossa seisoi, tuolla oli ... ulkona puutarhan-aidassa... Ei se ollut ensinkään senlainen, joka käy pyytelemään, tai jokin senkaltainen!"...
Lauletaan viime-aterian aikana ennen kun hääväki lähtee, kun jo morsian on ruokaa laittamassa: Aika aika neitsyeni Istumasta astumaan Käymään kälyn jälillä Ano piian askaleilla. Kuule tänne kui mä juttelen Tähe tänne ku sanelen! Ku se kukko kerran laulaa Siis sie päätäsi kohenna. Kun se kukko toisen laulaa Siis sie jalkasi kengitä. Kun se kukko kolme laulaa Siis sie tuisaha tupaan. Lietso lekko permannolla Ota tuli tupaan Ota pangit paasi pohjat Ota kultanen korenta, Siis sie vieri vesille Siis sie ka'a kaivotielle. Vieritä vakka kivelle Jauha jauhot kiireesti Seulo jauhot siiviästi Leivo leivät liehkeästi Elä jätä alle hänen munia Päälle elä pääskysen munia. Sitä ei suo meijän enne Meijän hautoja ei halaja. Elä oottele meijän nattoo, Nato laajap lahjoja. Elä oottele kälyy, Käly kääri lapsia. Elä ottele kytyy, Kyty menee kyntämään. Neitsyeni neitsikkoni! Kuule tänne kui mie juttelen Tähe tänne kui sanelen: Kun tulee tora taloon
Hän oli nyt kauhea nähdä, suuret, järeät kuuvalokasvot olivat saaneet pelkkiä miesmäisiä ryppyjä!... Ne kaksi, jotka istuivat laittamassa vanhaa piilukkoista pyssyä, tunsi hän myöskin; ne olivat Nordsätin virkatalosta.
Huoneen ovi oli auki, niinkuin myöskin yksi ikkuna, josta viileä iltailma virvoittaen tunki huoneesen. Ripeästi astui Leo ovesta sisään, ja katsahti siihen suojaan, jossa hänen äitinsä tavallisesti oleskeli. Se oli tyhjä. Hän riensi puutarhaan. Täällä seisoi Vilho, lapio kädessä, kukkavierteitä laittamassa. "Vilho! Armas veljeni!" hän huusi.
Pitäisi saada toppa sokuria ja leiviskä kahvia kotiin. MAIJU. Eikös Martha sitä ELISABETH. Hän on laittamassa Jussin kammaria. MAIJU.. Ahah! No, menenmähän sitten minä. ELISABETH. Mutta katso että antavat Helsingin electa sokuria ja prima vehnäjauhoja. MAIJU. Prima, sinileima ymmärrän, herra katteini! ELISABETH. Eläkä viivy kauvan. En! ELISABETH. Semmoinen tuulihattu! Sanoiko mamma mitään?
Siinä istuessa Henrikissä käväsi ajatus, että joskus on ennenkin näin ollut, että taas jotain toistuu että noin on kynttilä tuikkinut sameasti pöydältä ja palvelija ollut vuodetta laittamassa. Mutta hän ei jaksanut muistaa missä ja milloin se oli. Hilma, saatuaan halot uuniin ja sytykkeet palamaan meni pöydän luo ja sytytti viheriäkuuppaisen lampun, mutta kynttilän sammutti.
Hänen luokseen aina avun tarpeessa ensiksi mentiin ja harvoin sieltä ilman lohdutusta palattiin. Saihan hyvän neuvon kumminkin ja rakkaan sanan, ellei muuta. Sinne Marin askelet nytkin kääntyivät, sillä rouva Hiller tavallisesti tiesi parhaiten antaa selkoa rouvasyhtiön toimista. Kotona hän oli; pienen hellan ääressä seisoi päivällistään laittamassa.
Kostaakseen sen, että toiset veljet eivät antaneet hänelle oritta enää kirkkohevoseksikaan, Olli-Pekka tästä päivästä lähtien ei enää kättä puuttunut talon töihin, kulki vain isossa Leppimäessä laittamassa kotiaan ja hakkaamassa Leppimäen metsistä kotinsa tarpeita. Siellä hän viipyi aamusta iltaan ja hiki päässä palasi aina, usein vasta sitten kun muut olivat jo iltasensa syöneet.
Ennen sinne muuttoamme käwin minä jo siellä, laittamassa tulewaa asuntoamme niin mukawaksi kuin suinkin mahdollista. Tuo kaukana, ylimaan salolla olewa kappalaisen wirkatalo ei ollutkaan semmoinen howi kuin se, jossa Wendla oli kaswanut ja jossa minäkin olin wiime ajat oleskellut.
Kun tulin kylään, oli lauantai-ilta ja nuoret miehet olivat parhaillaan laittamassa kuntoon juhlakenttää, joka oli kansakoulun pihalla. Pystyttivät juuri juhlariukua kentän keskelle. Pojat täällä lippuriukua pystyttävät, sanoin. Tokihan toki lippuriukua ... mitenkäs muuten? Ette kai ole vielä kuulleet sitä viimeistä korkeinta kieltoa? On kuultu! sanoivat pojat yhteen ääneen.