United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Thaïin silmät olivat maahan luodut ja sormillaan hän hypisteli pukuaan, puhuessaan hallitsijattarelleen; mutta kuningatar, jolta ei mikään jäänyt huomamaatta, mitä hän vaan tahtoi nähdä, ja joka tänään ei ollut naurutuulella eikä jättänyt mitään tavatonta huomaamatta, jatkoi viipymättä kovin ärtyneenä pistävän terävällä äänellä: "Minä en suvaitse, että minun sanansaattajani antavat kenenkään viivyttää itseään, olkoonpa se sitten kuka hyvänsä; tiedä se!
Muuten, niinkuin sanottu, hän ei ollut ruma eikä kaunis, tavallisen näköinen vaan. Rouva Saksman, maalarin vaimo, kelmeä ja laiha, istui häntä lähinnä, hypisteli alituiseen toisen käden etusormella huuliaan ja kuunteli kumarahartioisena kunnioittavalla tarkkuudella rouva Ahlholmin puhetta, johon hän vähän väliä myöttelevästi äännähti.
Teidän korkea-arvoisuutenne on kovin hurskas. Antakaa minulle tuo risti, että saisin kerran ihailla noin kallisarvoista kapinetta. Munkki antoi hänelle ristinkuvan vastenmielisesti. Hienoa tekoa! On se mahtanut olla etevä taiteilija, joka on leikellyt tämän pyhän kuvan. Ja samalla hypisteli valtiokansleri sitä joka puolelta.
"Tuo oli viisas tuuma", sanoi hän ääneen, mutta kävi samassa niin hämilleen, ett'ei uskaltanut katsoa ylös, vaan siirtyi Leivistä pois ja hypisteli pähkinäpuun oksaa. Leiv myöskin ujostui kuullessaan noin suurta ylistystä; hämmentyi, eikä tiennyt kuinka pääsisi alkuun taas. Viimein täytyi Alfhildin ottaa kiinni. "Kuinka kauan sinä tulet olemaan Amerikassa?" sanoi hän.
Joka päivä täytyy minun ajatella tätä, kun vain silmä sattuu Eeroon tai Hilkkaan. Hilkkaan, tiedusteli Toini hämmästyneenä. Niin, nähkääs, hän oli sen kaikkein ensimmäisen lapsi. Kaikkein ensimmäisen? Minä en ensinkään ymmärrä. Rouva Hägg nousi kiivaasti, pyyhkäisi pois kyynelten jäljet kasvoiltaan ja hypisteli hellästi Hilkan vuoteen ruusunpunaisia, pieniä nauhakkeita.
Hetken päästä hän seisahtui Svenin eteen, joka myös oli jättänyt paikkansa, ja sanoi ivallinen väre äänessään: "No, mihin aiot käyttää lahjojasi, koska isäsi ja iso-isäsi ammatti on sinulle liian halpa?" Sven kääntyi puolittain pois ja hypisteli hermostuneesti pöydänreunaa. Isän kysymys tuskastutti häntä aivan niinkuin tuskastuttaa julkea katse tai loukkaava sana.
Niin, ja Rospiggalaisista ja neiti Attalien hirvestä näyttelyssä. Vai niin; olitko siellä? En suinkaan, mutta minä näin sen Emilin luona, sinä tiedät, neulousmamsellin; hän hypisteli kokoon koko hirven, kaikki koivet, taivaan ja maan ... sanalla sanoen, koko työn, joka sitten meni ja oli neitin sormien työnnä ihmisten silmissä. Ha ha! Vai niin, vähän ulkokullaisuutta.
Sitten he katsoivat toisiinsa ja näyttivät hyvin hämmästyneiltä. Jaana oli paitasillaan eikä ymmärtänyt hävetä edes. Heikki hypisteli lakkiaan. Kumpikaan ei tiennyt ensin, mitä sanoisi. Iltaa, sanoi Jaana vihdoin. Iltaa. Lähdin katsomaan, kun ei ole tavattukaan tässä. He kättelivät ja vaikenivat jälleen. Mistä sinä tulet? kysyi Jaana. Ilman vaan kotoapäin.
Kun hän istui epätoivoissaan ja oli hermostunut siitä, että heikkopäiset ympärillä puhuivat ja tekivät ihan kauheita ... kun hän istui ja nauroi ja hypisteli tapansa mukaan hiuksiaan, niin tuli hoitajatar kerran ja huudahti: Jaha, vieläkö pitää ajatella sellaistakin! Otetaanpas neidiltä nämä kiharat pois! Nelmalta kerittiin tukka päästä. Hulluksi hänet aiottiin tehdä! Hän pelkäsi...
Fanny tuskin uskalsi häntä enää seurata. Seurasi kuitenkin, kuunteli ja katseli hengittämättä, mitä siellä puheltiin ja tehtiin. Broberg hymyili, hypisteli huulipartaansa ja pudisteli päätään. Ottakaa nyt vaan, ottakaa pois, ei sitä Wanny näe, ja jos näkeekin, niin eihän tuo sen vaarallisempaa ole. Ryypätään yhdessä, minä otan toisesta lasista. No niin, no kippis, vävypojan malja!