Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Sano, että poikani on kuollut eikä siis tarvitse enään mitään namusia yhtä vähän kuin muutakaan, ja kiitä häntä puolestani hyväntahtoisuudestaan, lausui äitini. Jaha! lausui piika ja läksi vihdoinkin. Vieraamme, puheltuaan äitini kanssa veljeni hautaamisesta hetkisen, menivät kotiaan.
Se oli kymmenvuotinen pojanvekara, Matti Reipas oli nimensä, ja reippaan nimen hän täydellä syyllä ansaitsikin. Pojalla nousi sydän kurkkuun, mutta hän nieli itkun ja katsoi tuota jättiläishirmua jäykästi silmiin. "Jaha", sanoi jäätehinen, "oletko sinä nyt niitä, jotka ajavat kuusi penikulmaa tunnissa ja puhelevat toistensa kanssa ketunlankoja myöten?
Eksköld tarjoutui hankkimaan hänelle hevosta ja yhdessä he astuivat alas Alppilan mäkeä. Anna istui ajurin vaunuun ja ajoi kotiin. Kotona oli sittenkin paras. Hän söi päivällistä kahden kesken isänsä kanssa ja puheli yhtä ja toista tädin muutosta, y. m. Professori vastasi tuon tuostakin: "jaa, jaha", mutta Anna huomasi ettei hän paljoa tiennyt mistä oli kysymys.
Jaha!" vastasi salista yhtä haavaa kaksi henkeä, jotka myös samalla kiiruhtivat ovea kohti käytävään ja sieltä ammehuoneesen. "Suokaa anteeksi," sanoi Rikkinen, kummastellen toisen röyhkeyttä. "Minun on vuoroni." "Ei mitään anteeksi pyytämistä," vastasi Nikkinen, "mutta minunpa vuoroni nyt onkin." "Ei suinkaan; sanoihan matami selvään minua nimeni." "Mikäs teidän nimenne sitten on?" "Rikkinen."
Sitä emme missään tapauksessa tee, sanoi Henrik. Tuo äkkinäinen ystävyys ei miellyttänyt minua. Nimismies tuli samassa sisälle. No, siis sinä olet Henrik ja sinä olet Uuno, jaha, jaha. No, minun rakkaat ystäväni, nyt saatte yhden illan viettää ukko Bäckin seurassa ja hän on oleva ylen iloinen siitä, ylen iloinen.
"Kun eivät olisi teidän kunniaanne petkuttaneet", sanoi Matti ja viekkaasti silmäili metsäherraa, "niin voisihan metsänvahdin käskeä merkitsemään puita tarpeen mukaan ja ehkäpä siitä ei kellekään katumista perästäpäin tulisi." "Jaha ei se ole oikein mutta yksi kaikki; te näyttätte niin rehelliseltä silmistänne."
Sairaalta kysyi lääkäri: "Kuinka voitte?" "Hyvin muuten, vaan rintaa pistelee haavassa ei ole kipua vaan pisto tuntuu syvemmässä". "Jaha, näyttäkää sormellanne paikka missä pisto on", käski lääkäri. "Tässä tulee vähän kivullinen teko, luoti pitää kaikella muodoin saada ulos: kärsivällisyyttä nyt muutamia silmänräpäyksiä", jatkoi lääkäri. "Kyllä minä kärsin", vastasi Risto.
Sellaista tyttöä kohtaan, joka tällä tavalla palkitsee meidät, hänen hyväntekijänsä, ei sinulla ole mitään velvollisuutta. On häneltä mitä mustinta kiittämättömyyttä ... jaha, nyt minä ymmärrän, mitä varten hän on ilmestynyt ja asettunut tänne. Hedda ei sitä tahdo, mutta minä tahdon. Pyydän, pappa, ettette häntä toista kertaa solvaa! Hedda on syytön, sanoi Hanna. Ja mistä sinä tiedät?
Jaha, jaha, vastasi kauppias kamaristaan, ja rupesi tekemään nousua, vaikka jo oli ehtinyt käpristyä sohvalle loikomaan, seinään päin kääntyneenä, takki ihanasti hartioille heitettynä, jalat ahtaista patinoista sukkasilleen vapautuneina.
"Tämä taitaa olla Hannulan talo?" virkkoi hän katsellen Annaa ja kuta enemmän hän katseli sitä lempeämmiksi kävivät silmänsä. "Ei, Hannula on naapuri-talo, tästä vähän matkaa etempänä", vastasi Anna. "Jaha! Sitten tiedän; nämä molemmat talot näimme, mutta kyytipoika ei tietänyt niistä sen parempaa selvää kuin että sanoi kumpaakin Hannulaksi".
Päivän Sana
Muut Etsivät