Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Eräänä aamuna, kun Eetu juuri oli noussut vuoteeltaan, peseytynyt ja asettunut vakavin päätöksin »siviiliään» lukemaan, soitettiin kelloa ja sisään astuu ylioppilas, outo keltanokka. Katsoo paperiinsa, änkyttää: Tekö olette herra Kemppainen? Joo. Istukaa, olkaa hyvä. Kiitoksia. Minulla on täällä suomenmielisten ehdokaslista hoitokomiteaan, pyytäisin nimeänne tähän vaalilippuun. Jaha, jaha, jaha.
Jaha. sitäkö sinä tarkoititkin, sanoi Henrik, ja nyt hän alkoi puhua Johanneksen kanssa ei väitellen, vaan jatkaen Johanneksen ajatusta omallansa: Ihminen niskoittelee, mutta luonto itse vie hänet yhteen. Se on todella merkillistä!
Kuuluu makselleen jo velkojansakin. Niin se maailma menee ylösalasin. Kuuleppas, Henrik, sinä et varmaankaan ole vielä syönyt. Me menemme ulos kaupungille, kun on näin kaunis ilma. Mutta muista, sinä et lakkaa olemasta vieraani. He nousivat ja menivät etehiseen. Kun Henrik heitti palttoota hartioillensa, huomasi tohtori sen taskussa kirjan, veti sen ulos ja katseli kansilehteä. Jaha, tuo.
Jaha, ei tiennyt, mutta sopii kirjottaa ovelle nimen eteen: Kapteeni. Suuresti kiihottuneena Kustaava katosi kohta ilmottamaan asiasta lähimmälle ympäristölle, joten vielä samana päivänä kaikki, jotka Hannesta puhuttelivat, kunnioittivat häntä kapteenin arvonimellä. Jos joku erehtyi sanomaan luutnantiksi, ei Kustaava nyt koskaan unohtanut huomauttaa: kapteeni!
Samassa astuikin tupaan Munkkiniemen rouva ja Lemströmska. "Jaha, vai jo Anna pääsi pois?" sanoi rouva. Vähän mietittyään sanoi hän: "Ottakaa te Lemströmska, ja toimittakaa mitä siihen tarvitsee; rahaa voitte käydä meiltä." "Kiitoksia paljon!" sanoi Elsa. "Kiitos kiittämästäsi lapsi! ja kiitos äitisi hoitamisesta sillä kukaan vieras ei häntä niin hyvin olisi hoidellut.
Elkäähän nyt noin, koetti Antero, mutta ukko teki kädellään torjuvan liikkeen. Hetken kuluttua hän nosti päätään ja tuijotti Anteroon. Kuka sinä olet? Mistä sinä olet siihen tullut? Jaha, jassoo, ymmärrän soo, soo... Minä tulen viimeksi Korpivaarasta, olin siellä suuressa heränneiden kokouksessa, sanoi Antero jotain sanoaksensa. Ukko muisti jotain, ilme hänen kasvoillaan kirkastui.
«Anna heidän kiivetä niin paljon kuin haluavat, en minä sittenkään aio kursailla heille; sen lupaan en totta tosiaankaan! Jaha! Minua kyllä harmittaa, että Annette on ikäänkuin hullu heihin. Pian kyllä saattaa tapahtua että he riistävät hänet minulta kaikkine päivineen se on minulle kiitoksena kaikesta, mitä olen hänelle antanut.
Henrik hermostui ja sanoi kiivaasti: Siksi vaan, ettei voi kuvailla, että jumala on vaan meitä ajatellut ja lähettänyt tänne ainoan poikansa. Nyt Johannes todellakin käänsi huomionsa Henrikin puheeseen. Jaha, jaha, sanoi hän ja istui tuolille panematta takkia päälleen, kuinka sinä sanoitkaan? Että miksi jumala olisi ainoan poikansa juuri meille lähettänyt. Kellekäs sitten?
Enosi Sakari Aspela. Jaha, Sakari, sanoi Vierimän ukko kirjeen kuultuansa, minä muistan hänen, vaikk'en nyt enään taitaisi häntä tuntea, jos tuohon tulisi. Siitä on jo toistakymmentä vuotta, kun hänen viimeksi näin. Hän on hyvin siivo mies, Mari. Hyvä hänen täytyy luonnostaan olla, virkkoi äitini, sillä ei pahansisuinen eno kymmentä ruplaa lähettäisi. Eikö se, Vierimä, ole todella liian paljon?
Ahaa, sanoi Gabriel, ja venyttäen päätänsä eteenpäin rupesi lävistämään Henrikiä katseellaan: Vai niin, jaha, jaha, "eräälle ystävälleni", hm! Mitä tarkoitat? Morsian?! huusi Gabriel. Henrik purskahti nauruun. Jaa, jaa! sanoi Gabriel pysyen omassaan. Niin no sen verran siinä on perää, sanoi Henrik, että jos menisin naimisiin, niin en menisi kenenkään muun kanssa. Ja kuka hän on?
Päivän Sana
Muut Etsivät