United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kysäsi: Onko Teemu kipeä, kun on ääneti kuin ahven kivellä? Kipeä tahi makea, vähän se sinuun koskee, oli vastaus. Lupa kysyä, vaikk'ei vara ostaa; ja siksi toiseksi: olenko minä sinä sinun edessäsi? Sinä Jumalakin on. Minä olenkin arkkipispa, lausui Laasmanni puoleksi leppeällä, puoleksi ivallisella äänen soinnulla. Taikka maarian mun korttipispa.
Mutta saipa hänkin osansa: häneltä kysyttiin, tunnustiko hän syntinsä ja katuiko hän sitä, ja hän vastasi: tunnustan, kadun, ja oli niin kelmeä ja totinen. Tuo vaivainen syntinen oli Laasmanni. Kohta oli hän saapa vapautensa takasin. Nyt oli hän vielä siltavoudin valvonnan alaisena.
Minä eriän kunniallisten ihmisten parista, menen metsän korpeen katumaan ja rukoilemaan. Tule luokseni, kun vain olet vapaa. Minä olen, Jumala kiitos, jo päässyt vähän alkuun, minulla on uutistalo ja maata kyllin kyllä; rakenna siellä itsellesi torppa ja ruvetaan uutta elämää elämään. Sinäkö minulle, änkytti Laasmanni, annat torpan minä konna etkä sanallakaan minua siitä muistuta.
Pitkähän on tämä matka, sanoi Pujoniemi alakuloisesti. Johan tolpat näkyvät, lohdutti Laasmanni. Pujoniemi koetti katsoa, vaan ei nähnyt tolppaa missään. Tuuhea kuusimetsähän tuossa viheriöitsi vasemmalla puolen tietä, oikealla taas kasvoi katajikko ja lehvätön lepistö. Etkös näe; jo punottaa, sanoi Laasmanni. Eihän näy sen taivaallista minun syntisiin silmiini, valitti Pujoniemi.
Siinä alotti Teemu erään toisen miehen kanssa takaa-ajomatkansa. Tämän matkan seuraus oli, että Laasmanni tuotiin sidottuna Rautalaan. Hän oli saatu kiini eräässä saaressa, jolle hän oli poikennut levähtämään.
Kiittäkää onneanne, lisäsi Laasmanni huoletonna, että olin joutunut Pirunsaaressa vähän väärälle kantille, sillä oikealla kantilla olisin yskinyt vähän kovempaa. Oliko siellä pyssy sinulla, kysäsi Teemu. Konna mies aseetonna, murahti Laasmanni, sitten kääntyi hän isännän puoleen ja sanoi nöyrästi: "Tottahan vielä ripoo ryyppy Laasmannillekin, vanhan tutun vuoksi, jos ei muuten".
Et osaa edes laulaa, sitä vähemmän arkkia kokoon panna. Olet niin viisas kuin oletkin, te'es vaan semmoinenkin laulu kuin kuinka se alkaakaan, Maija, sen Emman laulu. Sen ihanaisen Emman saan nyt nähdä suloisimman... Niin, jatkoi Teemu, saatuansa pyydetyn avun, te'es edes semmoinen laulu. No, mitä niistä, rauhoitti Laasmanni, mutta tiedätkö, mikä arkkipispa on?
Tuossahan ne ovat, sanoi Laasmanni äänellä, jonka hän koetti tehdä ivalliseksi, vaan jossa iva tuntui vähän puserretulta; tuossa on kaksi tolppaa, ota, kumman haluat.
Kuka ihminen sellaiseen työhön pystyisi näin kovalla tuulella pilkkopimeässä, kysyi isäntä. Mutta mylly istahti kerran, selitti Matti, ruveten asiaa oivaltamaan. Kyllä minä tiedän, kuka pystyy, sanoi Teemu painokkaasti, se, joka siinä siivessä yksitoista kertaa ympäri meni, hän sitä myöten ylöskin pääsee. Laasmanni, sanoi isäntä ajattelevaisesti.
Laasmanni sen oli tehnyt, neuloen Maijan kiini tuollaiseen seuraan. Tapahtuipa kerran Teemullekin seikka, jolla oli vähää suuremmat seuraukset kuin Maijan hinkhampilla.