United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Poika ruskea Germaniasta Leiskui harpun helinäl, Vaimo vakaa Pohjanlahden ranteilt Soitti kanteletta lempeää. Soitto hymisi ja rattaat ryskyi, Orhit hirnuit komeast; Silloin näin mä ihanaisen immen, Nuoren Hämeen-tyttären; Mailman hyörinää hän katsahteli Otsal vakaal, suulla hymyväl. Näinkö koskaan impeä niin kaunist?
Katsellessain tuossa Herran vuorta, Jonka kiirehellä lumivilla, Tuhkaharmaa hartioilla pilvi Läikkyy, muistan vuorta Juutaan maassa, Muistan Hermonia. Kuinka armas Sit' on nähdä, koska aamun kultaa Aurinkoinen kylvää harjanteille, Joille härmätimanttien loiste Luopi kukkaa vitivalkeaista, Taikka yöhyt antaa jäiset ruusut, Joit' ei konsa päivän säde lämmin Sulaa, taikka lounas-tuuli liehdo; Kuinka kirkas valkeainen otsa Kohoaapi sinitaivahalle, Eikä pilvihuntuun konsa peity, Niinkuin alempana vuoriryhmät, Joita synkkä, paksu pilvi verhoo. Sitä muistan; vielä muuta muistan: Muistan laakson jylhän, mutta kainon, Ihanaisen, vaikka musta peite Varjo ikitumma varjostaapi Lehmuksien kätköss' alla vuoren Kumpuavan veden kulta hetteen, Jonka silmä kirkas kuvastaapi Kuoren valko-otsan lehdon tumman Muistan tuon, joss' aina soittaa tuuli Suhistellen sadun kanteleista, Aina laulaa linnut öin ja päivin. Siellä monta monituista kertaa, Poika ollen pieni, pilpatellen Kävin kanssa emoseni armaan, Jonka sini-silmäss' avotaivas Loisti pilvetön, kuin sydänpäivä, Mutta otsan kirkas valkopinta Valkeampi lunta Hermonilla. Oi, mä silloin olin lapsukainen, Vähän tiesin; mutta armahainen
Virkki, ja mielellään soi miesten pää Agamemnon peitsen Merioneelle, mut itse hän airuen haltuun antoi, Talthybion, oman palkintons' ihanaisen. NELJ
»Mitä haastelet, mun pienoiseni, Kaukamaasta taivahan? Missä näit sä autuaitten mailman? Sano, kultaomenani!» »Kotopellon kunnahalla seisoin, Koillisehen katselin; Näinpä siellä sinertävän nummen, Ihanaisen hongiston. Nousi kumpu ylös hongistosta, Paistoi päivä kummulla, Ylös kummun kiirehelle juoksi Kultasantahinen tie.
»Lajos, Endre kuolkoot: Lapsi lapsen hinta!» Onneks miekkaa vastaan syöksee Nyt Gyulafin rinta. »Joutuun konna kiinni!... Oi, Cselényi! Pian!...» Siinä hovimiesten teuraaks Joutuu Felicián. »Veriss' on sun sormes, Turhaan tuo ei vuoda: Mitä tahdot, puolisoni, Kivun kostoks suoda?» »Etusormestani Immen ihanaisen, Pitkäsormest' uhkasurman Nuoren nuorukaisen;
Isolde, en muuten ajattelisi tätä eroa, ellen olisi epätoivoissani nähdessäni teidän, ihanaisen ja armaan, minun tähteni kärsivän tällaista hirveää kurjuutta tässä erämaassa." "Tristan, muistattehan erakko Ogrinin. Kääntykäämme hänen puoleensa, jotta löytäisimme armon taivaallisen kuninkaan edessä, Tristan, ystäväni!" He herättivät Gorvenalin.
Pysähtyi siitä mieleeni joku sananen, ja koitan jotakin muistella tuosta kummallisesta hyräilystä vieläkin: Mistä toitte tyttörievun, Kusta kurjan kuljetitte? Tuolta toimme tyttörievun, Tuolta kurjan kuljetimme Ihanaisen nurmen takaa, Kauko niityn kainalosta. Hei, lallallaa; ja kauno niityn kainalosta. Miksi toitte tyttörievun, Tänne kurjan kuljetitte?
Sovittaakseni tihutyöni olen antautunut kuolemanvaaraan ja olen vapauttanut teidät hirviöstä ja täten voittanut itselleni Isolde Vaaleahiuksen, ihanaisen. Koska kerran olen hänet voittanut, olen vievä hänet mukanani laivallani. Mutta jotta tästä lähin Irlannin ja Cornwallin maiden välillä vallitsisi rakkaus eikä viha, niin, se tietkää, kuningas Mark, minun rakas herrani, on naiva hänet.
Ja linnut, jalon juhla-aamun kaunistain, Jo tänne rientää matkoiltaan ja laulaa Nyt kunniata Korkeimman, nyt toivottain Myös menestystä maallemme ja rauhaa. Kuin luontohon, niin sydämihin ihmisten Myös kevään lemmen taivas vuodatteli, Ja enkel'seuran suojelijaks lintujen Maan lapsist' ihanaisen valitseli.
Silloinhan pitkän talven perästä kuullaan karjan kellot laitumelta, lintujen laulu metsästä ja kaikkialta ja maa on niin ihanaisen vihanta. Oli ensimmäinen kevät meidän Helmikankaalle muutettuamme. Lumikin, vaikka muutoin valkoista, voipi olla varkaan vehkeiden auttajana. Niin oli nytkin käynyt. Meidän pellollamme ja meidän aittamme takana oli iso kivi.