United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö miellyttänytkään hänen entinen äijänsä? Menikö sittenkin veriin Shemeikan syleily? Täytyipä taipua ylpeän niskan! Tuli, tuli sentään ! Jospa tulet vielä takaisin Venäjänkin tyttö? Ja hyvästä mielestä hymähdellen hän lähti astumaan tupatietä, mennessään päätellen miten tekee: avaan sylini ja annan siihen heittäytyä, niinkuin ennnen.
BAALAK. Sylini sulle aukeaa, oi terve, Pyhyyden, kunnian ja arvon mies! Sinua odotin kuin uutta kuuta, Kuin päivää Eufratilta nousevaa. BILEAM. Täss' olen, mutt' en puhua voi muuta Kuin minkä henki kieleen kuohuttaa. BAALAK. Sun jumalallesi tein uhria Jo seitsenkertaisesti seitsemän: Lihavat oinaat, mullit muhkeat.
ILVO. Nyt sinut omistan, seppo. Sin' olet muita muhkeampi, Vallan kantaja vakava. IMMO. Pohjan impi! Suomen seppo! Terve Suomen rannan rauha! Terve kunnia, kukoistus! Joukko yhtyy huutoon. Mulle tyttöni on miekka Kaarikaula on enempi: On suloinen hurmajuoma, Joka jo sepon sulatti. Kansa, läikkyvä vetonen, Sekin kallistuu keralle. Tässä on sylini täysi, Kotionnen päivän koitto.
Kuku toivoa, käkönen, Onnen vuosia tuhannen Tälle surman morsiolle! Rasahtiko? Terve, Aino! Säikyitkö minua, armas? Luulit muiksi, nythän tunnet. Päivät, yöt sinua etsin, Nytpä löysinkin lopulta. Kuulin kuin hävisit häistä, Hylkäsit Suvannon sulhon. Siit' iloitsin, läksin, juoksin Tässä nyt sinut tapasin. Tässä on sylini lämmin! Kannan kämmenin sinua, Niinkuin piennä tyttösenä.
Valtakuntas nyt sylini on; Nuku valtasi suojaan! Viha vie harhaan, mut usko vaka on. Herrahan nuku, sa rauhaton! Huolista suojaan Luottaen Luojaan! Jumal' yksin on ylvä, mut tomua me. Maamme kirja 1905. Arabiassa muinoisin, Mies, vanha Amru, eli; Hän oli köyhä, kuitenkin Luojaansa turvaeli. Hätänsä, huolens' ainian Hän heitti haltuun Jumalan.
Olin jo oppinut kävelemään; kuljin ympäri tuvassa ja varsinkin rikkosopella oli hauska leikkiä. Siellä oli lastuja, kaarnanpalasia ja tuohensirpaleita. Kukin niistä oli erinäköinen ja erilainen; muutamat olivat kovia, muutamat pehmeitä, toiset pitkiä, toiset lyhyviä. Kun veljeni vuoleskeli, istuin lattialla ja kokosin lastuja sylini täyteen. Ne olivat niin kauniita ja puhtaita.
Siihen istui Väinökin, nosti nyt kattilasta lohenpalasen tuohilevylle jäähtymään ja sanoi naama vakavana: Sinä minun ihanaiseni! Oi kuinka kaunis ja suloinen sinä olet! Sydämeni pohjasta sinua suutelen ja sylini syvimpään syvyyteen kätken. Väinön käsiä rupesi nyt vetämään lohen kämpäleeseen. Pian pulluilivat kaikkien suut samassa toimessa niin hartaasti, ettei mitään puhelua joukosta kuulunut.
Minut unohda, sulta ma sylini suljen, vain rauhaa kaipaan, kuoleman yötä. Sen tiedän ma kuitenkin: kussa ma kuljen, mun lähelläni sa kuljet myötä, sillä muistot sun minuun yhdistää, kevätmuistot, jotka kimmeltää jalokivinä, kirkkaammin loistaen kuin helvetinkivi rakkauden.
Eikö poskipäät päreät? Lienen varsin vanhentunut. Sano: olenko, olenko, sano, sano kulta, kulta Ruotus! RUOTUS: Joutavia! RUOJA: Jos olen vanha, sie älä sillä silmällä minua katso! Jos rypyn posella näätkin, sie se suutele sileeksi! Jos lie sylini kylmä, sie se kuumaksi syleile! Katso, minuss' on nuoren tuli, nuoren hehku ja halutkin. Elä etsi kylän iloja! On sinulla iloja koissa.
Saan niitä, milloin tahdon, sylini täydet, sirotan ne kaikkialle kaduille, hävitetyille paikoille, levitän ne kuin purppuravaatteen kuningasten kulkea, ei kuningasten, vaan kerjäläisten, meidän kaikkien, joilla ei näyttänyt enää olevan mitään onnea, ei ainakaan omaamme. On, on, vaikka emme sitä tiedä emmekä ymmärrä.