Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Me teemme riemusta rikkaammaks ja kaihosta kauniimmaksi; ääressä takkavalkean sua suutelen kerran ja kaksi. Sua suutelen, itken ja iloitsen ja tuumin: hän kaikki kantoi; hän voi mua sietää tuokion, siks ijäisyyden hän antoi. Suvi-illan vieno tuuli huokaa vuoren alta, hongikon polkua hopeoipi kuuhut taivahalta.
Näin ne tuikkii mulle tummat silmät; mutta kiehtoo myöskin silmät toiset, siniset kuin ensi railo jäässä, jossa päivän kilo karkeloipi: »Tule, sylitysten syöksykäämme, nuoret oomme, riemustamme rikkaat, tai jos sinä et, niin olen minä, annan armauteni täyden sulle, suutelen sun kuninkaaksi taikka tapan, ett'et enää toista lemmi!»
Sinä mokoma, tahdot järjellisesti tutkia asioita, ja sinulla ei ole järkeä ensinkään. Vihansa estää hänet minua näkemästä. Hyvä herra Sinun päätöksesi on kirottava kaikissa philosophin, kaikissa tieto-viisauden maissa. Häntä mies-parkaa, on, kovin vihastutettu. Minä Sganarelle. Minä suutelen käsiänne, herra tohtori! Pankrasius. Terve, terve! Sganarelle. Tokko saisin
Hän sanoi tämän aivan samalla tavalla kuin Reinekin oli sen sanonut, ja Morange olisi voinut langeta polvilleen ja suudella hänen jalkojaan, aivankuin tyttö olisi ollut epäjumalan kuva. "Ah, teidän täytyy olla aina iloinen. Te olette aivan liian kaunis, nyt minä suutelen teitä." "Suudelkaa vaan, herra Morange.
Hän oli ollut hospitaalissa pari viikkoa ja oli aikeissa lähteä kotia, mutta ottikin pestin Patriaan, kun kuuli, että tarvitaan mies. Karihaaran Jooseppi! KARIHAARA. No niin! EEVA lähtee juoksemaan pakoon kaivon luo. KARIHAARA juoksee jälessä. Kiertävät kaivoa. KARIHAARA. Sitä tyttöä, joka pakenee, minä suutelen. EEVA yht'äkkiä pujahtaa Pasanterin taakse ja pistää päänsä tämän kainalosta.
»Miksi ei passaa? Elä ujostele tyhjää!» sanoi Aappo, otti Elsan käden, veti sen kainaloonsa ja piteli väkisten, kun Elsa koetti tempoa irti. »Jos et ole siivosti, niin minä suutelen sinua!» sanoi Aappo ja otti Elsaa kaulasta. Vaan ennenkuin hän tiesikään, oli Elsa kiskoutunut irti ja juoksussa pakoon. »Sinäpä joutava olet!» sanoi Aappo, kun hän tavoitti Elsan.
NEITI SALMELA. Sinä heitä innostutat hyvään ja kauniiseen, autat hyviä kohoamaan, pahoja parantumaan, sinä heitä Minun lämmin, virkeä kevättuuleni! Käsiesi haju vaivaa minua, minä en voi sille mitään! HURMERINTA. Tjaa! Pane kätesi selkäsi taakse. No? NEITI SALMELA. Minä suutelen sinua.
Nyt olet ansainnut suudelman. Minä suutelen sinua tähän tai tuohon. Mikäs tämä sitten on? Sinun kor ? Korvasi! Niin, se on oikein ja tämä on nenäsi." Lapsen silmät loistivat yhä kirkkaammin ja kirkkaammin hänen kuunnellessaan tuota ystävällistä opetusta, eikä Klea eikä oppilaansa väsyneet, ennenkuin tunnin perästä vaskilevyn kauvan kaikuva ääni kutsui hänet pois.
Tiedän nyt, mit' en ennen tiennyt; mult' on tää talo järjen vienyt, ei, en lähde, ma poistu en, ennen kuin sua suutelen. Kulta Inkeri, kutrikelta, anna anteeksi pyytehein, varmaan vaikutan kuollehelta; palajan jällehen purrellein. Mutta uskoisit mua sa varmaan, pääni nähdä jos voisit harmaan, kuulla itkuni ijäisen polon pohjasta sydämen.»
Rakas, pyhä, suuri Luonto, sulle soitan, sormet liitän, lumosit mun lasna kerran, siitä miesnä nyt sun kiitän. Sulle uskoton en olla taida enkä tahdo, helmaas suutelen ja kuolen, vaivun valheesees ja kuvitelmaas.
Päivän Sana
Muut Etsivät