United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tekisi oikeutta. Hän pelastaisi Liisan siitä häpeän ja kurjuuden kuilusta, jota kohden tämä ilmeisesti oli syöksymässä. Samalla myös itsensä, oman pyhemmän itsensä, heidän entisen, yhteisen, suuren rakkautensa. Hän esiintyisi Herran lähettiläänä. Mutta täytyi olla myös oikea hetki ja oikea ympäristö.
Jalkaa oli polkenut ja sanonut: »Kun meijän ukko kerran minkä sanoo niin se seisoo ja pitää kuin tynnörin tappi.» Ja niin oli onnettomuus tapahtunut. Onneksi ei toki ympäristö ollut niin raamatuntaitoinen että olisi asian oitis älynnyt. Vasta sitte kun poika oli kaksitoistavuotias, oli asia selvennyt.
Silloin tällöin olimme matkallamme kunnasten välitse nähneet vilahduksen järvestä; mutta nyt koko sen laaja pinta ja ihana ympäristö aukeni eteemme. Se ei enää ollut mitään kangastusta, vaan täyttä todellisuutta. Heti kun huomasimme järven edessämme, tervehdimme sitä oikein hattuja nostamalla.
Yleisö aina yhtä tuhmaa, ympäristö aina samaan kaavaan valettua...! Johannes katsoi häneen kummastuneena. Ei, ei tuo ollut mikään pikkuporvari. Saattoi olla suurikin tukkukauppias tai kenties joku eläkettä nauttiva koulurehtori. Täytyi kohdella häntä senmukaisesti. Te olette aivan oikeassa, hän sanoi. Siis mieluummin joku issikkapaikka!
Kremliä ympäröitsee suuri, aukea ympäristö, ikäänkuin sen mahtavat, torneilla kaunistetut muurit tahtoisivat arvokkaina muista eroitettuna seistä. Moskovan kokonainen kuva, jonka parhaitte saisi "Isosta Ivanista", Kreml'in korkeasta kellotornista, on vaikea esitellä. Kokekaamme kuitenkin edes sinnepäin sitä kuvata!
Koko ympäristö tässä oli, niinkuin Moseksen aikana "suolaa ja tulikiveä, missä ei kylvetty eikä leikattu, ja ruohoa kasvanut se ei."
Kalkutan keskikaupunki on sentähden säännöllisesti rakennettu säännöllisine katuineen, taloineen ja myymälöineen. Mutta syrjäseudut ja lähin ympäristö on rakennettu sen mukaan kuin edellä olen esittänyt. Koristusesineinä käyttävät sekä naiset että miehet korvissaan ja nenänsä välilihassa renkaita, puupalikoita, usein sormen paksuisia.
Jos olisi hypätä alas hänen veneeseensä, soutaa maihin ja jäädä heidän luokseen, keskelle merta, erämaan kosteikkoon, jättämättä jälkeäkään itsestään. Ja luoda itselleen uusi ympäristö loppuiäkseen? Voisikohan sen? Minusta tuntuu, että pitäisi voida. Ja voinhan sitä koettaa siellä, minne olen menossa. Kuta kauempana, sitä parempi. Mutta maa jää taakse, katoaa pois ja unohtuu.
He eivät olleet Muttilan kanssa vielä olleet siellä ja lykänneet pahojen ilmojen vuoksi käyntinsä aina tuonnemmaksi. Nyt sitä oli turha lykätä enää. Nyt olivat säät paranneet ja siitä voisi tulla mitä ihanin huvimatka. Katakombeihin! Tuo ajatus kumahti Johanneksen aivoihin kuin kuolinkello. Siellä oli paikka, siellä oli sopiva ympäristö. Ei Borghesen puistossa, mustien joutsenten joikulammella.
Tästä olivat Stanleyn miehet ylen onnelliset. Tuuli alkoi kiihtyä; pilvet, jotka kauan olivat kokoontumistaan kokoontuneet luoteiselle taivaan-rannalle, synnyttivät äkkiä kovan tuuliaispään, ja koko ympäristö kävi pian sanomattoman rajuksi.