United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun nyt saan nämä kaksi poikaa tieltä, ryhdyn Roposen kimppuun. Hän on saatava joko hyvällä tai pahalla suostumaan, nyt on pakoituskeinoja minulla oivallisia. Andrei. Kaikki käypi hyvin! Olen päässyt isäni suosioon! Ja kun sitten aika tulee, ilmoitan itseni hänen pojakseen. Mikä tulevaisuus! Rikkaus, mahtavuus, suuri nimi on oleva perintönäni! Päätäni huimaa! Vaan äitini viipyy!
Hän oli jo saanut maassamme muutamia virkojakin ja v. 1856 pyydettiin häntä jo mineralogian professorin virkaa hakemaan, vaan vähäpätöisistä valtiollisista syistä ajettiin hän pian koko maasta. Hartaasti tämmöisiä tekoja usein kadutaan niin tätäkin, ja tuota jaloa kansalaistamme sydämen halulla ikävöitsemme takaisin sille maalle, joka häntä pojakseen nimittää! Suom. Tsjuktsjit.
Vilpitön toivoni ja hartain haluni todella on, että voisin tehdä vaimoni onnelliseksi." Nämä Eugenin vakavat sanat tekivät niin syvän vaikutuksen rouva Hjortiin, että hän puhkesi itkuun, sanoi Eugenia "pojakseen" ja tahtoi uudestaan syleillä häntä. Mutta Eugen arveli nyt jo tarpeeksi rauhoittaneensa rouva Hjortin äidillistä levottomuutta, hän vetäytyi varovasti pois ja meni morsiamensa luo...
Kyllä, sen olen tosin tehnyt, mutta Mutta? hän ei tahdo teitä tunnustaa pojakseen. Ei tahdo tunnustaa minua? Mutta onhan hän äitini. Se on ollut kaulassani pienestä asti. Sen asian hän ehkä tuntee. Pois sormus, onneton! Kätköön heti, sanon! Te ette ymmärrä minua. Inger-rouva ei suinkaan epäile, ettette olisi hänen lapsensa; mutta, niin katsokaa ympärillenne, katsokaa tällaista rikkautta.
Eukko alkoi nauraa katkotellen ja vaipui takaisin vuoteelle. Amrei ja Johannes olivat laskeuneet polvillensa vuoteen ääreen, ja heidän noustuansa ja kumarruttuansa eukon yli, ei Maranna enää hengittänytkään. "Voi Jumalani! hän on kuollut, ilo on ottanut häneltä hengen pois!" huusi Avojalka, "ja hän luuli sinua pojakseen. Hän kuoli onnellisena!
Vaimona ja äitinä suri hän, sen hän tunnusti, mutta hän uhrasi itsensä ja hän ajaisi pois vieraan, vaikka se maksaisi hänen henkensä. Ja eikö hänen miehensä poika tavallaan ollut hänen omansa, koska hän oli saman miehen poika, joka oli ollut Constancen oman pojan, vainajan, isänä? Muuten tekisi Constance äpärän pojakseen ja pakoittaisi tämän elämään häntä itseä varten.
Kapteeni, joka virkeästi oli seurannut lemmikkiänsä silmillään, ei joutunut vastaamaan, sillä ovi aukeni, ja sisään astui mies, jonka Löfving ensi silmäyksellä luuli tuntevansa Attilaksi, omaksi pojakseen. Mutta voi kuinka hän oli muuttunut. Kapteeni seisoi siinä hervaistuneena. Attila! huudahti hän. Martti sinäkö se olet? Sinähän se olet!
Rakastan äitiäni ja sinun äitiäsi, mutta rakastan heitä vieläkin enemmän, kun kuulen heidän nimittävän sinua pojakseen. Kun he sinua hyväilevät, tuntuu se minusta suloisemmalta kuin jos minua hyväilisivät. Sinä tahdot tietää miksi minua rakastat, mutta rakastavathan kaikki toisiansa ketkä yhdessä kasvavat. Katsohan lintusiamme, jotka samassa pesässä kasvaneina ovat alati yhdessä kuten mekin.
Hän muisti illan, jolloin hänen äitinsä kummallisessa puolihorrostilassaan oli luullut pojakseen Aarnoksi tuota vierasta, joka silloin kuutamossa ratsasti heidän yksinäisen mökkinsä ohi. Ratsastaja oli ihan varmaan metsästysmajan omistaja Vanloo, ja samainen Vanloo kuulutti nyt etsittäväksi kahta henkilöä, jotka olivat äiti ja tytär, nimeltään Inkeri ja Elli.
Mutta isä alkoi nyt ymmärtää, piti Anttia nyt hyvänä, oli hänelle ystävällinen... Ottaisi Antin pojakseen... Sitä hän ei enää epäillytkään. Ja se ilo lievitti kaikki murheiset mietteet. Mutta juuri näinä päivinä oli johtunut mieleen pelko, joka jäyti yötä päivää. Juhani vaani Antin henkeä. Niin hän oli Juhanin silmistä lukenut.