United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katajan Matin olen määrännyt mieheksesi; kaupat olemme tehneet ja siinä ei sinun vastuksesi pitkällekään auta. Parasta olisi pitkittä mutkitta suostua tahtooni." "Ei, isäni! Minä en mene Matille, siihen ette voi minua pakottaa," lausui Lyyli rohkeana, nähden nöyristelemisen ja rukouksen voimattomaksi. "Jassoo, vai niin nyt on asiat," ivasi isäntä ja ilkeästi nauraen jätti hän kammarin.
Mutta kiltti Hannu! Minähän se olen! Päästä minut! Päästä minut! RIITTA. Ainoastaan pari sanaa ... käännyhän toki ja katsahda minuun. HANNU. Katsahtaa sinuun! Ei kiitoksia! Sen saisin kalliisti maksaa. RIITTA. No, mutta kuulehan... Ei, ei! Se ei auta! Minä en uskalla katsoa sinuun, enkä tohdi kuunnella sanojasi. Mene tiehesi, äläkä koetakaan houkutella minua mieheksesi.
Tahtoisitko ottaa Marcellon mieheksesi kun hän ei enää ole epäjumalan palvelija?" Naomin kasvot punastuivat hetkeksi. Hän oli vähän aikaa ääneti ja vastasi sitte niin tyynesti kun hänelle oli mahdollista: "Sinulta, Klaudia, en tahdo salata, että jos itse saisin määrätä osani, niin tahtoisin mieluimmin olla Marcellon vaimona kuin osallisena keisarin kruunun kantamisessa.
AATAMI. Rikas olen ja ja Kysyn siis sinulta Liina Mikontytär Heiskanen, tahdotko ottaa tämän Aatami Aholan mieheksesi? LIINA. Varjelkoon! TOIVOLA. Mitä se sanoi? AATAMI. Mitä se sanoi? HEISKANEN. Kaikessa tapauksessa on asia jo päätetty. Liinasta ja Aatamista tulee siis pari. Myötäjäiset. Nyt tullaan niihin. Asian yksi osa on siis kai suoritettu, mutta miten on myötäjäisten laita?
Antoniota palvelin, mi parhain Ol' ansaitseva parhaan palveluksen; Hän oli herrani, kun eli, toimi, Ja hänen vihaajiaan vastustamaan Kulutin elämäni. Mieheksesi jos tahdot mun, niin olen Caesarille, Mit' Antoniolle olin; jos et tahdo, Niin ota henki multa. CAESAR. Mitä sanot? DERCETAS. Sen sanon, Caesar: Antonius on kuollut.
Tällä karkaisen kovaksi Luontoani. Tunnustanpa, Ett' epäilen, lähteäkö. NUORI JOUKO. Katala jäniksen jalka! PURMO. Pojat, jos pahoin puhutte, Annan tuosta silmillenne. SORMO. Voi kutale mieheksesi! PURMO. Poikki suu, sakarisormi, Taikka painan peukalolla! Väinö on väkevä noita, Tietäkää! kovaksi tehty Miekkoja ja nuolta vasten.
"Et olisi enää tarvinnut olla köyhä ompelija, vaan olisit voinut ajaa kauniissa vaunuissa ja käyttäytyä niinkuin kuuna-päivänä kreivittäretkin. Isäini Jumalan kautta! minä vielä harmista kuolen, kun ei ollut sinulla sen vertaa älyä, eikä sen vertaa rakkautta isääsi, että olisit ottanut tuon rikkaan miehen mieheksesi ja siten laittanut minun vanhat päiväni murheettomiksi ja huolettomiksi".
PIETOLA. Mistä sinä sen tiedät? Ethän häntä tuntenut? ANNI. Minähän näen heti nenästä miehen, mihin kelpaa. Eikö ollut erinomainen renki sekin poika, jonka teille viime vuonna toimitin? PIETOLA. Oli kyllä. Sinun olisi pitänyt se ottaa mieheksesi. ANNI. Miehekseni? Niinkö teidän mielestänne, että joka kelpaa Pietolaan rengiksi, välttää Köyhänlesken Annille mieheksi? Oho, ei sentään!
Nytkin hän siinä illansuussa, työstä palattuansa, istui ja illallista odotellessansa tupakoi, se iso takkuinen pää karhallaan kuin pöyhitty heinäruko. Anna-Liisa puuhaili. Issakainen piti sitä salavihkaa silmällä ja puheli: »Niin jotta ottaisit vain minut mieheksesi... Ei siitä Sakarista enää kuitenkaan hiirikään hisahda.»
Hän nousi reippaasti, sulki Leenan syliinsä ja kysyi ikäänkuin pilkalla: Kuule Leena, sano suoraan, etkö ole monta kertaa katunut, että otit minunlaiseni kivekkään mieheksesi, kun sentähden olet saanut kestää niin monta kovaa? En toki, Löfving, siksi olet minulle rakas, eivätkä voimani olisi kestäneetkään, jos en vapaaehtoisesti olisi ruvennut sinulle.