United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä virkosin raivoamistani seuranneesta horrostilastani vasta yöllä neljännentoista vuorokauden alkaessa eli Tammikuun 31 päivänä. Tunsin itseni perin voimattomaksi; ajatusjuoksuni oli sangen hidas; tuskin kykenin mitään käsittämään. Pääni tuntui vallan ontolta ja koko ruumiini voimattomalta, niin tyhjältä ja kevyeltä, että ihmettelin, miksi ei tuuli minua mukanansa ilmaan vienyt.
Mutta kun tyttö heräsi, ei hän muistanut mitään siitä, mitä oli tapahtunut, ja pelästyen ihmisten paljoutta ympärillään, lähti hän metsään pakenemaan. Mutta ne eivät häntä päästäneet, kun näkivät hänet heikoksi ja voimattomaksi, ja hoitivat häntä kuin omaansa.
Seuraavassa silmänräpäyksessä näki hän taasen sen hirveän tapauksen, jonka vilkas ja kivuloinen mielikuvituksensa kuvaili niin todenmukaisilla väreillä, että hän puoleksi luuli uudestaan näkevänsä sen kauhean näytelmän, vaikka hän tunsikin itsensä voimattomaksi ystäväänsä auttamaan. Kuinka kamalalta kuului jyminä noista monista koskista täällä yön hiljaisuudessa ja rauhallisuudessa!
"Parempi aina, kuin sinä", huusi Liisa, "joko taas aiot uutta syntiä sälytellä päällesi! Voi Antti! Häpee silmät päästäsi, ettet köyhälle rengillesi, joka sinun palveluksessasi on tullut vanhaksi ja voimattomaksi, nyt tahdo antaa sairas-majaa!" "Mutta se ei saa tapahtua, ja minä sanon sulle: Hannu jääpi luoksemme. Sinulla entuudesta kyllä vastattavaa puolestasi!
»Nyt on!» huusi hän luonnottomalla äänellä, silmät oudosti pyörähtäen. Keskitalo astui askeleen kohti. »Hiljaa, taikka minä tapan! Kenenkäs kanssa se on?» läähätti hän. »Kenenkä tahansa!» huusi tytär kiiluvin silmin niinkuin hän olisi ollut mieletön. Keskitalon teki mieli lyödä. Mutta hän tunsi itsensä niin voimattomaksi, ettei hän olisi kyennyt kättään nostamaan.
Friida nousi seisaalleen, huolimatta kivusta polvessa. Mutta kun hän vasta alkoi hakea sanoja, joilla olisi lähestynyt Jumalaa, tunsi hän itsensä niin voimattomaksi ja väsyneeksi, ettei hän voinut pysyä seisaallaan. Hänen täytyi taas istua tiepuoleen ja nojautua kiveen. Väsymys oli tullut niin äkkiä. Hän ei jaksanut pitää käsiänsä ristissä, vaan pani ne kivelle ja laski päänsä niiden päälle.
Niemi meni poikansa kanssa. Hänen muotonsa oli synkkä eikä vartalonsa niin komealta näyttänyt kuin ennen, sillä ukko oli tämän päivän mielenliikutuksista aivan voimattomaksi tullut. Ihmiset, jotka Surmasalmelle olivat apuun rientäneet, menivät nyt kukin taas kotiinsa, mutta paljo oli heillä puhumista. He arvelivat sinne tänne eivätkä kuitenkaan selvälle saaneet, mitä salmella oli tapahtunut.
Mistä olette saanut sen oudon ajatuksen? HOOKON. Jumala on ajatuksen antanut enkä minä siitä luovu, niin kauvan kuin minä kannan pyhän Olavi kuninkaan vannetta otsallani! SKULE HERTTUA. Niin pudotkoon pyhän Olavi kuninkaan vanne! HOOKON. Kuka sen pudottaa? SKULE HERTTUA. Minä, joll'ei kukaan muu. HOOKON. Te, Skule, te tulette voimattomaksi keräjillä huomenna.
Hän kävi tuon tuostakin niin voimattomaksi, että hänen täytyi nojautua Ursuksen käsivarteen, sillä hän ei omin voimin olisi päässyt paikalta. Mutta Ursus katseli taivasta, joka oli tähtiä täynnä, ja rukoili. He riensivät katujen poikki, joilla vastarakennetut valkeat talot häikäisevästi paistoivat kuun valossa. Kaupunki oli autiona.
Jos sinä et tahdo, ja niin kauvan kun et tahdo, minä tulen kuitenkin olemaan siellä missä sinä olet, ja matkustan sinne minne sinä viedään. Se on teidän asianne, minä en rupea enempää puhumaan, sanoi hän, ja hänen huulensa rupesivat taas vapisemaan. Nehljudof oli myöskin vaiti, tuntien itsensä voimattomaksi puhumaan. Lähden nyt maalle, ja matkustan sitten Pietariin, sanoi hän, vihdoin selviytyen.