Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Ei helvetti, ei kuolema Voi voittaa rakkautta: Niin Jumala voi rakastaa Vihollistansa maailmaa, Ja kurjaa ihmislasta! Häness' on yksin rakkaus Ja kaiken lemmen lähde: Siis sielus syvin taipumus Ja rajattomin luottamus Lahjoita yksin Hälle!
Niin päivyt hellästi silloin paistoi, Mun Herran' hyvyyttä, heijasti, Ja sielus hyvyyttä silmäs loisti Ja tuntos puhtautta tulkitsi. Ja sinijärvellä, muistanetko? Min rannall' oltihin, kangastus Niin kaunis nähtiin ja kangastukset Loi kauniit meillekin rakka'us. Sen muistan päivän, kun ensi kerran Sun, immyt armas, mä silmäs näin. Ja muistan, että siit' ai'ast' asti Et enää häipynyt mielestäin.
Pääseikasta nyt sull' on selvä tieto; mut kun tään Pyhä Kirkko anteeks antaa, sanaani vastaan sotivan mi näyttää, sun viel' on hetki pöydäss' istuttava; näät ruoka ankara, min saanut olet, apua vielä sulaaksensa vaatii. Aukaise sielus siis mun puheelleni ja hyvin kätke se; ei tiedoks riitä tajuta vain, myös täytyy panna talteen.
ma siinä seisoin; sellaisena näki Beatrice hänet ja tuo soihtu pyhä mi vuokseni jo vaihtanut ol' paikkaa. Siks Valtiattareni virkkoi: »Päästä sanoiksi kaihos hehku, jotka kantaa sun oman sielus leimaa leimuavaa. Ei niin, ett' tietoamme kartuttaisi sun puhees, vaan ett' tottuisit sa julki janosi tuomaan sammutettavaksi.»
AHAB. Se sano kohta, kautta henkesi! MIKA. Keskellä riehunata taistelun Kun palvelijas oli, huomasi Hän pakenevan miehen johdattavan Erästä toista miestä. Hän sen toi Mun luokseni ja lausui ankarasti: Tää karkulainen kätke tarkasti Ja vartijoitse, ettei pois hän pääse; Vaan jos hän pääsevi, niin vaaditaan Sun sielus silloin hänen sielustaan. Mä kätkin miehen.
"Mutta pojan äiti sanoi Elisalle: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää, en minä päästä sinua." Hän tahtoi kaikin mokomin profeettaa itseä tulemaan mukana. Ja hän nousikin, meni vaimon kanssa ja herätti hänen poikansa kuolleista. Edessämme levisi siis Karmel'in vuorijono ja Välimeren ihana vedenkalvo.
LIISA. Hetki lähestyy, taivaallinen hetki! TAPANI. Neito, sä kalvenet. LIISA. Ilohan sydäntäni polttaa. TAPANI. Kerttu, me ehkä käymme rohkeasti. LIISA. Olkaat toki rauhassa. KERTTU. Liisa, nyt vasta mietiskelen jotain. Huomaa: voisko sielus, oltuaan niin kauvan pimeyden tuttavana, nyt yhtaikaa ottaa vastaan kaikki, mitä luonto taitaa tarjota? Voisko se kestää tämän aamun kirkkautta ympärilläs?
Oo suora, vapaa vaan, Ja, niinkuin kuusi, vankka, Jonk' kotikorpes sankka Luo pilviin nousemaan. Ja silmin kirkkahin Sa katso ihmisiin, Kuin aurink' ilmi kulkee Ja mailmallen on julkee. Ja tosi ollos niin, Ett' Herra katsastella Hetkellä jokaisella Voi sielus syvyyksiin.
Miks sinne moni teistä juoksee Rahansa, työnsä antamaan, Miks' ei ol' leipää ollenkaan? On todistaja, opettaja Ja kansain kaikkein päämies hän, Min luokses, Sion, lähetän. Sun kutsuhuutos silloin kajaa, Ja tutut, oudot pakanat Kilvalla luokses juoksevat. Ah, etsi Herraa, sielus Ylkää, Rukoile, kun Hän läsnä on!
AHAB. Tuon peloituksen julki taikka salaa Saat surmata, jos sielus sillä tyyntyy. ISEBEL. Niin teen, jos heittokeihäs taikka nuoli Sen ihoon pystyy. Herra kuningas, On joukot valmiit. AHAB. Entä Josafat? OBADJA. Edessä pienen joukkonsa hän kulkee Puvussa kuninkaan. AHAB. Siis taisteluun! Hyvästi, Isebel, ma voittajana Sun luokses palaan. ISEBEL. Armollinen Baal Sun kilpesi ja varjelukses olkoon!
Päivän Sana
Muut Etsivät