Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
»Ja kiitos, kun mieleni täytit Taas kaunihin muistelmin Ja kun näin sisus yrmeän näytit, Ja nyt mene helvettihin!» Hän pyyhkäisi silmiänsä, Tais käydä ne himmimmäks, Ja, yrmistäin näköänsä, Pois kääntyi ja sisään läks. Samaisen tuon urhean herran Minä tunsin jo ennestäin, Saman tuon von Essenin kerran Sotivan Savonmaassa ma näin. Oli nopsa hän muulloin kyllä, Mut nyt tuli peijakkaat.
Pääseikasta nyt sull' on selvä tieto; mut kun tään Pyhä Kirkko anteeks antaa, sanaani vastaan sotivan mi näyttää, sun viel' on hetki pöydäss' istuttava; näät ruoka ankara, min saanut olet, apua vielä sulaaksensa vaatii. Aukaise sielus siis mun puheelleni ja hyvin kätke se; ei tiedoks riitä tajuta vain, myös täytyy panna talteen.
Mutta maailmahan olikin järjestettävä kokonaan toisin. Siinä järjestämisessä voi olla mukana ainoastaan se, joka ei ole ollut mukana järjestämässä, niinkuin sitä nyt järjestetään, ja siitä hyötymässä... El kenenkään sotivan asia voi olla niiden asia, jotka eivät sotaa hyväksy. Sillä he kaikki taistelevat turhaan, mistä taistellevatkin, kaatuvat hyödyttömästi, minkä hyväksi luullevatkin kaatuvansa.
Tieteelliset kirjat ja erittäinkin matkakertomukset saivat hänet ihastumaan; mutta hänen isänsä, joka arveli tieteellisten kirjojen sotivan uskontoa vastaan, tahtoi pakoittaa poikaa lukemaan vakavia uskonnollisia kirjoja, josta viimein oli syntynyt isän ja pojan välillä niin suuri erimielisyys, että isän täytyi käyttää vanhemman-oikeuttansa poikaa kohtaan ja viimeisen kerran sanoo Livingstone saaneensa tutustua kepin kanssa, kun hän ei suostunut lukemaan Wilberforce'n käytännöllistä jumaluusoppia.
Yksityisiä henkilöitä koskevista asioista ei koskaan mainittu mitään, sillä sellaisen kertomisen sanomalehdessä katsottiin sotivan kerrassaan kaikkea sopivaisuutta vastaan. Ei kerrottu edes eteväin ja huomattavain miesten kuolemantapauksistakaan, vielä vähemmän julaistiin mitään muistosanoja heistä. Kynäkiistat, riitakirjoitukset olivat milt'ei tuntemattomia.
Saman tunsin urhean herran jo aikoja taaksepäin, tuon saman von Essenin kerran Savonmaassa ma sotivan näin. Oli nopsa hän muutoin kyllä, vaan nyt tuli peijakkaat. Vilun tähden häll' oli yllä sudennahkat ja vuotikkaat. Kun riensi nyt pakkassäässä etumaisena taas hän päin ja jok'ainoan askelen päässä vajos umpihankehen näin,
Pääseikasta nyt sull' on selvä tieto; mut kun tään Pyhä Kirkko anteeks antaa, sanaani vastaan sotivan mi näyttää, sun viel' on hetki pöydäss' istuttava; näät ruoka ankara, min saanut olet, apua vielä sulaaksensa vaatii. Aukaise sielus siis mun puheelleni ja hyvin kätke se; ei tiedoks riitä tajuta vain, myös täytyy panna talteen.
Uskon sisällys ei ole siinä, että voin uskoa asioita, jotka minusta tuntuvat yliluonnollisilta ja sotivan järkeäni vastaan, vaan usko saa merkityksensä siitä, minkä verran siinä on luottamusta, uskallusta. Ainoa »yliluonnollinen», johon sinun on uskominen ennenkuin voit uskoa, että sinun on noudattaminen Isän tahtoa, on se, että sinulla on Isä. Mutta ei tämäkään ole mikään kuiva tosiasia.
Hän pyyhkäisi silmiänsä, tais käydä ne himmemmäks, ja, yrmistäin näköänsä, pois kääntyi ja sisään läks. Samaisen tuon urhean herran minä tunsin jo ennestäin, saman tuon von Essenin kerran sotivan Savonmaassa ma näin. Oli nopsa hän muulloin kyllä, mut nyt tuli peijakkaat. Vilun tähden häll' oli yllä sudennahkat ja vuotikkaat.
Ensimmäistä henkilöä, jonka hän näki vastaansa tulevan, piti hän kohta, hänen ylpeästä, arvollisesta astunnasta päättäen, spanjalaisena eli skotlantilaisena; ja heti senjälkeen hän lausui itsekseen: "ja skotlantilainen se onki tuo Leopartin ritari. Olen nähnyt hänen sotivan oivallisesti kyllä, ollakseen siitä maasta."
Päivän Sana
Muut Etsivät