Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. syyskuuta 2025
Ja siks et kysy, ken ma oon ja miksi iloisemmalta kuin on kukaan toinen ma näytän tässä seurass' iloisien. Ja uskot oikein; eläväiset täällä vähemmät taikka suuret, peiliin katsoo, miss' ennen mietintää jo miete näkyy. Mut että pyhä rakkaus, joss' aina ma valvon sielun silmin, saaden tuosta suloisan kaihon, pääsis täyttymykseen
seasta kansan tämän muodottoman, vaikk' yksitoist' on peninkulmaa kuilun tään piiri ja sen läpimitta puoli. Vuoks heidän tässä seurass' olen; saivat mun lyömään kultarahaa alle arvon, näät siitä puuttui kolme karaattia.» Ma hälle: »Keit' on kaks nuo kurjaa, jotka viruvat vierelläs ja huuruavat kuin käsi märkä talvipakkasessa?»
seasta kansan tämän muodottoman, vaikk' yksitoist' on peninkulmaa kuilun tään piiri ja sen läpimitta puoli. Vuoks heidän tässä seurass' olen; saivat mun lyömään kultarahaa alle arvon, näät siitä puuttui kolme karaattia.» Ma hälle: »Keit' on kaks nuo kurjaa, jotka viruvat vierelläs ja huuruavat kuin käsi märkä talvipakkasessa?»
SANNA. Iloist' on kuulla, nähdä ihanaa Taas ystävämme seurass' ystäväinsä. MEIJERHOFF. Nimensä oman unhottaa se sais, Näin arvoisan ken perheen unhottais. SANNA. Niin riemullist' en tiedä kuvaajata Tulevain aikain ihanuudesta, Kuin te, majori; harvoin huuliltanne Kajahtaa ajat selän-takaiset. Te nuorukaisen toivoll' uhkealla Eteenpäin riennätte. MEIJERHOFF. Se luonnollista.
Vaikk' erillään on kumpikin ja yksin, Niin kummankin on seurass' aika konna. Pois! Tääll' on kultaa; haitte kultaa, orjat. Kas, tässä palkka työstäsi: pois täältä! Sa, kullankeittäjä, tee kultaa tuosta! Kirotut koirat, hiiteen! Toinen kohtaus. Sama paikka. FLAVIUS. Koette turhaan häntä puhutella: Niin itseens' on hän sulkeunut, ett' ei Hänt' ykskään ihmishaamu, pait hän itse, Voi lähestyä.
Mut unohtaisinko nuo suloiset, ikimuistoiset hetket tuolla sun helmassas, seurass' ystävien! Muistoja tuo joka puu, joka kukkainen, joka pensas, polkusi mutkikkaat, viirisi salkoineen.
VIOLA. Mitä tietää tämä? HERTTUA. Milloinka tänne kaupunkiin hän saapui? ANTONIO. Tänäpä, herra; kolmeen kuukauteen Erossa emme hetkeäkään olleet, Vaan seurass' yöt ja päivät keskenämme. HERTTUA. Kreivitär! Päällä maan nyt taivas astuu! Mut sinä houraat, mies: tää nuorukainen Mua palvellut on kuukausia kolme. Vaan toiste siitä. Viekää hänet syrjään.
Minussa tunteva oot taas Piccardan; on mulla, seurass' autuaiden muiden, nyt autuus taivahassa hitaimmassa. Tunteemme, joita sytyttää voi tuleen vain Pyhän Hengen riemu, alistuvat ilolla hänen järjestyksehensä. Tää onni vähäiseltä näyttää; suotu se meille on, kun osaks laiminlöimme lupauksemme tai kokonansa joskus.»
Mut unohtaisinko nuo suloiset, ikimuistoiset hetket tuolla sun helmassas, seurass' ystävien! Muistoja tuo joka puu, joka kukkainen, joka pensas, polkusi mutkikkaat, viirisi salkoineen.
Sen sijaan susi vihainen Käy salaa häntä väijyillen, Mut paistiks tulla Musti hän Ei näytä kärsivän. Se loukkaa hänen arvoaan, Ja liki jos käy susi vaan, Sen kyllä pörhöiseks saa pää, Kun Musti höyhentää. Nyt Mustin ruoka niukall' on, Mut tover' on hän verraton; Hän seurass' ain' on lapsien Näljissään möristen.
Päivän Sana
Muut Etsivät