United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
CLEOPATRA. Merellä! Kuinkas muuten? CANITIUS. Miksi niin? ANTONIUS. Siks, että vaatinut on meitä siihen. ENOBARBUS. Vaaditte tekin häntä miekkasille. CANITIUS. Ja tuohon taisteluun Pharsalon luona, Miss' Caesar otteli Pompejon kanssa; Mut hän, kun siit' ei hyötynyt, sen kielsi; Niin tehkää tekin.
Mont' ilkihyökkäyst' ovat maahan tehneet; Pelosta rantalaiset kalpenevat, Ripeä nuoruus kapinoi. Jos laiva Näkyviin nousee, siepataan se oiti: Pompejon nimi surmaavampi on Kuin julki sota. CAESAR. Oi, Antonius, heitä Humusi hurjat!
Torille sitten, ruskeit' aseitamme Pään yli heilutellen, kaikki huutain: "Pelastus, vapaus, rauha!" CASSIUS. Maahan! Kylpyyn! Viel' aikain pitkäin päästä näytellähän Uusissa kansoissa ja uusin kielin Tää jalo näytelmä! BRUTUS. Viel' usein huviks Saa vertaan vuotaa Caesar, joka tuossa Pompejon patsaan juuressa nyt makaa Kuin tomu halpana!
Kun hänen vaunuistaan vaan haameen näitte, Yleinen eikö soinut riemuhuuto, Niin että Tiber laidoiltansa säikkyi, Kun kirkunanne kajahtavan kuuli Kaaloisiin rantoihinsa? Ja nytkö teillä juhlapuku yllä? Ja nytkö vietätten te joutopäivää? Nyt senkö tietä kukitatte, joka Pompejon verta voittoriemuin sotkee? Pois!
Ei Fulvian kuolo Ja muut sellaiset hellät seikat yksin Pakota lähtöön; hartaat ystävätkin Roomasta kirjoittavat, kovistaen Kotihin meitä. Caesarille pystyn Sextus Pompejus tehnyt on ja merell' On vallan saanut. Horjuvainen kansa, Jok' arvon antaa ansiolle vasta, Kun ansio on mennyttä, nyt alkaa Pompejon suuren teot siirtää poikaan.
Mut jos ma sanon: mairetta hän vihaa, Niin mieltyy hän ja perin maireissaan on. Mun suokaa toimia: Min' osaan kyllä miehen mielen kääntää, Ja Capitoliin minä hänet tuon. CASSIUS. Ei, mennään kaikin häntä noutamaan. BRUTUS. Siis kahdeksalta viimeistäänkin, niinkö? CINNA. Niin, viimeistäänkin; muistakaa se kaikki. METELLUS. Ligarius vihaa Caesaria, joka Pompejon kiitoksista häntä sätti.
Nyt murtui suuri sydän tuo, ja vaippaan Kasvonsa peittäen, Pompejon patsaan Jalustan luona aivan, jossa verta Vuos virtanansa, kaatui suuri Caesar. Se vasta kaatumus, te Rooman miehet! Te, minä, kaikki kaaduimme me siinä, Verisen kavalluksen riemutessa. O, nyt te itkette, ja säälin voimaa Te tunnette, ma huomaan: kallihia Ne pisaroit' on! Hyvät ihmiset! Kuin?
CLEOPATRA. Oo, niiks onko tullut? ANTONIUS. Murunen Caesar-vainaan lautaiselta, Gnejus Pompejon kylmä ruoan jäännös! Iloja muita lukematta, joista Ei huhu tiedä, vaan joiss' elämöinyt Yleti olet; sillä varmaan, vaikka Voinetkin aavistaa, mit' ollee kohtuus, Et tiedä, mitä on se. CLEOPATRA. Miksi tuota?
Antonius tyydyttää rakkauttansa siellä, missä se on; täällä hän meni naimisiin vain etunsa kanssa. MENAS. Niin kai käynee. Tuletteko laivaan, herra? Pyytäisin saada juoda teidän onneksenne. ENOBARBUS. Miksi en? Olemmehan Egyptissä tottuneet kaulaa kastamaan. MENAS. Siis, lähtekäämme. Seitsemäs kohtaus. Pompejon laivalla Misenon lähistössä.
AGRIPPA. No, ovatko jo langot eronneet? ENOBARBUS. Pompejon kanssa sopivat; hän läksi; Muut kolme vielä allekirjoittavat. Octavia itkee Roomast' eroansa; Murheissaan Caesar on; ja Lepidus Pompejon pidoista niin sanoo Menas Sai keltataudin. AGRIPPA. Jalo mies, se Lepidus! ENOBARBUS. Tavaton! Kuinka Caesaria lempii! AGRIPPA. Ja kuink' Antoniota jumaloipi! ENOBARBUS. Caesar? Se ihmiskunnan Jupiter!