United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo kolmantena päivänä häitten jälkeen te itkette, ell'ette tappele! Näittehän jo miten kävi, kun tulevaisuudesta ja talouden hoidosta rupesitte keskustelemaan, että heti toisiinsa suutuitte! Elämä on mitätöntä ja viheliäistä, älkää muuta luulkokaan; sitä nauttiaksemme meidän tulee unhottaa velvollisuuksiamme ja huvittaa itseämme vapaasti.
Tyttö seisoi, selkä käännettynä toista kohti ja tytön hartioiden liikkeestä näki hän, että tyttö suonenvedon tapaisesti veti henkeänsä. Melkein samassa silmänräpäyksessä seisoi hän tytön vieressä. "Miksi itkette?" kysyi hän puoleksi ivaten, puoleksi levotonna. Tyttö päästi heikon pelästyksen huudahduksen, ja pudotti tahtomattansa nenäliinan, joka peitti hänen silmiänsä.
Suuri kansa kaupungista. Jotka suuresti surevat, Valittavat vaimot varsin, Paljon itkevät perässä Onnen tähden onnettoman. Jesus oikein opetti, Sanoi suulla rakkahalla: "Mitä itkette minua?
Ken kurja uhata uskaltaa tään kansan pyhää tulta? Miks itkette oi, tähdet te, mitä mietitte, miksi te pelkäätte? Ulos juoksin. Yö oli haihtunut, puut punasi aamurusko. Pois sammui soihdut tähtien, mut mull' oli uusi usko. Ja kun katsahdin, niin huomasin, että kodin jo nurkilla olinkin. Minä huusin ja hurjana riemastuin.
Mit' olette te vailla? Miks itkette ja huokaatte? Iloitkaa meidän lailla!" Noin ilkkumielin lausuvat Ne, jotka meitä kiusaavat. Pitäen vankeinansa. Ah! voisimmeko riemuita, Kannelta soittaa, veisata Vihollistemme kanssa? Ei ole synnin Babeli Ikinä ilon lähde, Vaan uusi Jerusalemi Taivaisten riemuin tähden. Me sinne tulla tahdomme, Sen kunniasta kerskaamme Ja siitä soittelemme.
Joukon keskellä seisoi Leena korkeana ja mahtavana, ja hänen edessään seisoi paimenen pieni ja kuihtunut vaimo itkien. Kysyttiin kaikkialla mitä oli tekeillä. Mitä on tapahtunut? Kuka tuolla riippuu? Miksi itkette Piata? Sanovat minua pakanaksi ja noidaksi, nyyhkytti akka. Siinä kiitos vaivastani. Minäkin tahdoin auttaa kuningasta ja maata. Mainio apu! huusi Leena ylenkatseellisesti.
Jonkin tunnin kuluttua tultiin luvattuun syöttöpaikkaan ja pojille annettiin käsky auttaa ratsumiehiä hevosten syöttämisessä ja juottamisessa. "Jos yritätte lähteä pakoon, teidät ammutaan; jos olette reippaita ja huolellisia, niin saatte ruokaa", sanoi mies, joka oli ottanut heidät kiinni, "ja jos nahjustelette ja itkette, niin saatte selkäänne; kuulkaa se nyt kerralla!"
Kyllä Kalle oli tehnyt, niinkuin sanoi. Ja Helga lyykähti kirstulleen vuoteensa päähän, nyyhkyttäen hänkin. Isä oli ilmestynyt oveen. Mikä sille tuli? Mitä te itkette? Kalle ryösti ne rahat ruumiilta. Eihän....
Lausuin silloin hänelle: "Rakas poikani, kuuntelettehan nyt tyynesti minua, joka olen teidän ystävänne, joka olin Virginian ystävä ja joka keskellä unelmianne ja toiveitanne on koettanut terästää mieltänne elämän odottamattomien vastuksien varalta. Miksi oikeastaan itkette niin haikeasti? Omaako vahinkoanne? Vai Virginianko onnettomuutta? Ehkäpä omaa vahinkoanne?
Lyyli läksi sisälle ja näki äitinsä itkussa silmin; hän kysyi: »Mitä, äiti, itkette? Mitä on Niemen ukko teille puhunut?» »Lapseni, älä pelästy, minun täytyy sanoa sinulle, mitä hän minulle puhui. Hän vakuutti, ettet sinä ikänä Mikkiä saa, tai kukatiesi Mikin, mutta ilman Niemen kartanoa, ja mikä vielä pahempi, ilman isän siunausta! Tämä ukko pitää oman päänsä, häntä ei kukaan ihminen muuta.»