United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Pukeutumisesta ei tahtonut tulla mitään, sillä vähän väliä jäi hän mietteisiinsä, katse hervakkana, joista havahtui sitten äkkiä ja punastui. Lattiaa lakaistessaan jäi hän seisomaan keskilattialle luuta kädessä ja kuin seinän takaa kuuli hän äidin äänen: »Mutta Elsa! Mitä sinä tollotat

»Vaan Maijupa tarttui minun käteeni, eikä päästänytkään. Ja minun piti istua hänen kuolinhetkenäänkin hänen vieressään, ja vielä viimeisiksi sanoikseen hän oli hokenut että Olavista tulee suuri ja vahva miesNuori mies vaipui mietteisiinsä . »Ja nyt sinä jo olet suuri ja vahva...?» sanoi iltahämy, ikäänkuin viekotellakseen häntä jatkamaan. »Niin, miksei minun sisareni saanut elää?

Moni työ-ala minua houkuttelee, puoleensa vetää, mutta ei mikään ehdottomasti omakseen vaadiHän vaipui hetkeksi mietteisiinsä, kumartui eteenpäin kyynärpäät polvien varassa ja piirteli hajamielisenä kepillään kuvioita hiekkaan. Sitten jatkoi hän verkalleen ja tuumailevasti: »Lääkärin tointa olen pienestä pitäen ihaillut, mutta luontainen taipumus on opintoni toisaalle ohjannut.

Hän on vaipunut mietteisiinsä, on kuin kuuntelisi jotakin kaukaista ääntä, jotakin sisässään juuri syntyvää säveltä. Hän on nähtävästi nuoren, nousevan polven edustaja, Wäinön soittolahjain perijä, mutta joka kuitenkin soittaa omia aatteitaan omalla kanteleellaan.

Sitten meni hän saliin järjestämään illallista, jonka he ääneti söivät, kumpikin mietteisiinsä vaipuneena: Robert papillisiin huoliinsa, Gabrielle surren halveksittuja tunteitaan, hyljättyä rakkauttaan. Heti pastorin asunnon vieressä, ainoastaan tiheän kuusikon eroittamana siitä, oli pehtori Storkin asunto. Se oli harmaaksi maalattu kaksikerroksinen talo, jota ympäröi kukkalavat ja puutarha.

Kappaleen loputtua hän jäi odottamaan, eikö Jakob sanoisi jotakin, ja pyöräytteli sitten pianojakkaraa, jolla istui. Jakob oli yhä mietteisiinsä vajonneena ja keinui lyhyin ottein tuolissa. »Kuunteletko sinä, JakobTämä alkoi kuunnella ja tuolin narina lakkasi. Alette löi muutamia sointuja ja alkoi laulaa.

Jos nähdä kaiken oisit voinut, tarpeen ei ollut oisi synnytys Marian. Halusta hedelmättömästä hehkui monikin, joka tyydyttää sen tahtoi, mut saakin ikävöidä ijäisesti. Niin Aristoteles ja Plato ynnä muut monet...» Tässä puhe katkes hältä, hän päänsä painoi, jääden mietteisiinsä. Sill' aikaa vuoren juurelle me tultiin; siin' eessä oli kallio niin karu, turhalta että jalka altis tuntui.

Jo muutamia kuukausia oli hän aina ollut kovin surullisen ja kuumeisen näköinen, ja aina oli hänen kaunis otsansa huolten pilvissä, kun hän saapui oppitunneille, joita hän enää kuunteli vain hajamielisenä, mietteisiinsä vajonneena ja käsi hervottomana työnsä yli riippuen.

Niitä hän nyt mietti ja katseli yhä vertaillen niitä kesäpäivän lenseässä tuulessa huojuilevia röyheä oksaisia, suuri lehtisiä rauvuskoivuja pienilehtisiin hieskoivuihin ja oli ihan vajonnut niihin mietteisiinsä.

Mutta hetken päästä Iisakki vaipui omiin mietteisiinsä. Juhani poistui pirtistä keittiöön, ja talon muu väki alkoi palata kylältä. Vasta iltamyöhällä Juhani läksi kotiinsa. Hannan kanssa hän oli puhellut useita tunteja. Iisakki oli koko illan istunut omissa mietteissään eikä ollut näyttänyt välittävän Juhanin läsnäolosta. Mutta Juhanin mentyä Hanna alkoi muistella, mitä he olivat puhelleet.