United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Silmänräpäys, armas Alroy. Minä en ole mikään imartelia. Mitä minä sanoin, lähti sydämeni pohjasta ja koskee meihin suuresti ja pian. Minä sanoin, ettei sinussa ole mikään tavallinen henki, Alroy todella sinussa on toinen henki kuin kaikissa muissa. Kuuntele minua, ruhtinaani. Sinä olet tutkinut ihmiskuntaa tarkasti ja juurtajaksain.
Mun täytyis syvään tuntea, kuin mielin avoimin mulle tarjoo suosionsa mun ruhtinaani, lahjat runsaat mulle hän antaa, vaikka liian heikkona mun vihaajaini silmäns' soentaa ja kahlehtia kätensä hän sallii! Hän petetyks ei itseään voi nähdä, mä heit' en pettureiksi todistaa; ja jotta rauhass' itseään hän pettäis, he häntä mukavimmin pettää vois vain siksi nöyrtyin väistyä mun täytyy!
Tästä uskaliaasta vastauksesta närkästyi prinssi, jopa unhotti tilansa siihen määrään, että puhkesi lausumaan herjaussanoja ja uhkauksia. "Seis!" huusi tuomari. "Te olette sangen rohkea, ruhtinaani. Minä seison tässä lain tulkkina ja kuninkaan, teidän isänne, asemassa ja sijassa. Laille te olette velkapää kuuliaisuutta osottamaan.
Mi huolenpito, mikä ylhäinen ja tyyni kärsivällisyys heill' oli, kun monta suurta kykyä he turvas, jotk' eivät tarvitsevan näyttäneet sit' oisi runsast' armoa ja sentään sen tarvitsivat! ANTONIO. Ruhtinaani, kenpä ei sitä tienne! Elon vaivat neuvoo meit' elon antimille arvon suomaan. Niin nuorena jo saavuttanut on hän liian paljon, jotta siitä voisi nyt tyytyväisenä hän nauttia.
Häntä Kannoilla seurasimme majaa hälle Tilataksemme; vaan hän ajaa joutuun, Ja lempi, tuima niinkuin kannus, auttoi Hänt' ennen meitä kotiin. Vieraaksenne, Ihana emäntä, nyt yöksi jäämme. LADY MACBETH. Mit' omaa alamaisell' on, hän itse Ja kaikk', on lainaa, hyvä ruhtinaani; Me vaadittaissa tilin teemme, jättäin Omanne teille. DUNCAN. Käsi mulle! Nyt Isännän luokse.
"Missä on isäni vanha 'Jägermeister'", kysyi hän soitettuaan kultanappi-palvelijan huoneesensa. "Kyllä hän on täällä hovissa, Teidän Korkeutenne;" vastasi palvelija. "Heti tänne hänet!" komensi ruhtinas. "Heti paikalla, Teidän " mutisi palvelija, mennessään. Hetkisen päästä saapui Jägermeister. "Tiedättekö, missä Kolppana on?", kysyi Paavali. "Voi rakas ruhtinaani!
"Ah, sitä suruista sanaa, ja voi niitä vaivasia, joiden täytyy sanoa se sana! Mutta vieläkin valitettavammat ovat ne, joiden täytyy ottaa vastaan se sana. Oi, ruhtinaani! Ihminen tottuu pian onneensa; mutta katkeruudella se jättää sen!
No, lanko Hereford, mik' on sulla kanne Thomas Mowbrayta, Norfolkia vastaan? BOLINGBROKE. Ensinkin todistajaks otan taivaan; Nöyrästä alamaisen rakkaudesta, Kuninkaan kallis onni huolenani, Vapaana kaikest' ilkivihasta Teen kanteen tässä ruhtinaani kuullen.
GLOSTER. Suvaitsetteko tulla, ruhtinaani? Me käymme, lanko Buckingham ja minä,
Ihmiselle voidaan tehdä väki-valtaa; mutta ei taiteilijattarelle. "Voikaa hyvin, kallis, jumaloitu ruhtinaani! Varjelkoon Jumala Teitä kaikilla teillänne! Muistakaa minua; mutta älkää surko minua kuitenkaan! Klairon ei petä koskaan itseään, eikä pyhää taidetta. Vaikka turvaton vaimo, niin taistelen kuitenkin urhokkaasti vihollisiani vastaan.