Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
MACBETH (syrjään). Glamis ja Cawdor-thani! Vaan suurin puuttuu. (
Macdonwald julmus kapinoitsijaksi Omansa aivan: kihistenpä versoo Hänessä muukin konnuus länsisaarilt' Avukseen kernit sai ja gallowglassit; Ja onnetar, hymyillen kirotyölle, Sai petturille portoks; mutta turhaan: Macbeth, jot' urhoks syystä mainitaan, Ilkkuillen onnetarta, maalla miekka, Jok' yhä vielä veritöistään höyrys, Miehuuden sankarina raivas tiensä Tuon orjan luokse suoraan; Ei kättä paiskannut, ei hyvästellyt, Vaan vatsan halkas leukapieliin saakka Ja kallon nosti meidän muurillemme.
MACDUFF. Kuningas joko noussut lie? MACBETH. Ei vielä. MACDUFF. Hän käski, että varhain herättäisin; Lie myöhä jo. MACBETH. Vien teidät hänen luokseen. MACDUFF. Sen tiedän suloiseksi vaivaks teille; Mut vaivaa on se kuitenkin. MACBETH. Työ mieleinen se meille vaivan korvaa. Tuoss' ovi on. MACDUFF. Ma huutaa rohkenen; Se työks on mulle pantu. LENOX. Lähteneekö Kuningas tänään?
MACBETH. "Kies' siunaa!" huusi yks, ja toinen "amen!" Kuin nämä pyövelkäten' ois he nähneet. Kuunnellen heidän tuskaans', suustan' "ament'" En saanut, he kun sanoivat: "Kies' siunaa!" LADY MACBETH. Noin syvään älä tuota mielees paina! MACBETH. Mut miks en sanoa ma voinut "amen"? Ma siunausta tarvitsin, ja "amen" Kurkkuuni tarttui.
Jos sallimus mun kuninkaaksi tahtoo, Se kruunatkoon mun myös; en itse liiku. BANQUO. Uus arvo ompi niinkuin vieras puku; Sopivaks vasta tottumus sen tekee. No, tulkohon jos mitä! Kuluu hetki, Vaikk' olis myrskyinenkin päivän retki. BANQUO. Me teitä odotamme, jalo Macbeth. MACBETH. Oi, anteeks! Unhotettuj' asioita Ajuni raskas hautoo.
"Hän olis saanut toiste kuolla; aikaa Kyll' olis ollut sille sanomalle". sanoo Macbeth saadessaan sotatantereelle tiedon puolisonsa kuolemasta. Niin voi Pariisikin sanoa, kun se muutama päivä sen jälkeen, omituista kyllä, Englannin kautta Times-lehti sisälsi näet ensimmäisenä uutisen tapahtumasta sai tiedon Meriméen kuolemasta.
Minä oletan että Macbeth oli noin kahdenkymmenenkahdeksan vuotias kun hän murhasi Dunkanin, ja viidenkymmenenneljän tahi kuudenkymmenen paikoilla, kun hän alkoi vaikeroida sitä että häneltä puuttui ne mukavuudet, jotka vanhuudelle sopivat.
LADY MACBETH. Mut heill' ei ikuisuuden valtakirjaa. MACBETH. Se lohduttaa: he ovat saatavissa. Iloitse siis! Ennenkuin yökkö päättää Yölentonsa ja koppakuoriainen Hekaten mustan käskyst' univirttään Nukuttavalla hyrinällä soittaa, On teko tehty lajiaan mitä julmin. LADY MACBETH. Mik' on se teko? MACBETH. Tietämättömyyttäs Viaton ole, armas, kunnes teost' Iloita saat.
MACBETH. Voi, että vimmoissani tapoin heidät! MACDUFF. Miks teitte sen? MACBETH. Ken säikkynyt ja viisas Voi samass' olla, lempeä ja hurja, Kuninkaan mies ja puoleton? Ei kenkään. Tulinen lempi kiihkoissansa voitti Sävyisän järjen. Tässä makas Duncan.
RIIKKA. Ja kuin nipistän käsivarttasi? LIISA. Terve Macbeth, sinust' kuningas on tuleva! RIIKKA. Nyt näet, että hän taitaa osansa. Mutta nyt täytyy minun viellä pikimältään pistäytyä kaupungilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät