Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
MACBETH. Te, vaikk' ette tiedä: Verenne alku, synty, hetesuoni Tukittu on, tukittu itse lähde! MACDUFF. Isänne on he murhanneet. MALCOLM. Voi! Ketkä? LENOX. Sen passarit on nähtävästi tehneet. Verissä oli kädet, kasvot heillä, Ja puukot heidän pieluksillaan vielä Ol' aivan kosteat. He tuijottivat, Tunnoiltaan ollen aivan. Moisten hoidoss' Ei ole turvattuna ihmishenki.
ja laiha murha, Peljästyneenä hukan ulvonnasta, Tarqviniuksen pitkill' askelilla Kuin haahmo hiipii kohti saalistansa. Macbeth. Noin neljänneksen tiiman äsken kerrotun tapauksen jälkeen vallitsi hiljaisuus kuninkaallisen asunnon edessä.
Kuningas kiittänee, kun koimme Hänt' ilahuttaa miten voimme. MACBETH. Miss' on he? Poissa? Kalenteriss' olkoon Ijäti kirottu tää turman hetki! Sisähän sieltä! LENOX. Mitä suvaitsette? Sa näitkö velhosiskot? LENOX. Enkä, herra. MACBETH. He ei sua sivunneet? LENOX. Ei, totta! MACBETH. Olkoon Saastainen ilma, missä liikkuvat he! Jokainen kirottu, ken heihin luottaa!
Mut illan ilon häiritsee se meiltä. MACBETH. Mit' uskaltaapi mies, min' uskallan. Käy päälle niinkuin Venään villikarhu, Hyrkanian tiiker', julma sarvikuono, Muu muoto ota paitse tuo, ja hermon' Ei vahvat järky. Tule henkiin jälleen Ja korpehen mua vaadi miekkasille, Ja pelvosta jos piilen, naisten hemmuks Mua silloin hauku. Pois, sa hirmuhaamu! Pois, tyhjä ilve! Kun poistuit, Mies olen taas.
Niin vaivattu, niin kovan onnen lyömä, Ett' elämäni alttiiks annan, jos sen Parantaa sillä voin tai päästä siitä. MACBETH. Ett' oli Banquo vihollinen teille, Nyt tiedätten. 2 MURHAAJA. Niin oli. MACBETH. Niin myös mulle, Ja niinkin verivihaisesti, että Jokainen hetki hänen elämästään Mun sydänvertan' kysyy.
"'Sen mentyä mä jälleen olen mies'", niinkuin Macbeth. Ja nyt päivällisille! "Mutta missä he nyt kaikki ovat!" lausuin minä. "Jumala tiesi", arveli Steerforth. "Kun olin käynyt lautan tykönä sinua etsimässä, tulin tänne ja havaitsin paikan autioksi. Se saatti minut mietteisin, ja niissä sinä tapasit minut". Mrs.
DUNCAN. Niin, kunnon Banquo; niin on uljas hän, En kyllästy ma häntä kiittämään: Se on herkkuani. Seuratkaamme häntä, Mi huolien meitä vastaan ottamaan on Edeltä mennyt. Serkku verraton! Viides kohtaus. Inverness. Huone Macbethin linnassa. LADY MACBETH. "He kohtasivat minut voiton päivänä, ja olen täydellisimmästi vakuutettu siitä, että heillä on enemmän kuin ihmisen tieto.
MACBETH. Se vaatii verta. "Veri verta vaatii", sanotaan. On nähty Puun puhuvan ja kiven liikkuvan.
Ranska! joka ei saanut syyttömän tuomiota omaltatunnoltaan näyttelynsäkään touhinassa. Jos olisi itse unohtanut, olisivat sen muut muistaneet. Muistivat sen ilotulien palaessa, tuhanten kupoolien kimmeltäessä. Eikä kukaan antanut enää sen loiston silmiään häikäistä. Maalattua kipsiä, katinkullan kiiltoa! Englanti! lady Macbeth, joka tänä uudenvuodenyönä turhaan pesee viattoman verta sormistaan.
Mukana eikö herras, ja hän eikö Tuost' olis ennalt' ilmoittanut? PALVELIJA. Anteeks, Mut totta on se. Tulossa on thani: Yks kumppaneistani, jok' eeltä riensi, Niin oli hengetön, ett' tuskin sanaa Sai suustaan. LADY MACBETH. Häntä hoitakaa; hän suurta Tuo sanomaa. Tulkaa, henget, Te murhamielen kätyrit, naisluontoni Muuks muuttakaa ja luokaa minut täyteen Julminta hirmuisuutta päästä jalkaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät