United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
LADY MACBETH. Noin ei tuommoisista Saa tuskitella; voipi tulla hulluksi. MACBETH. Ma luulin äänen kuulleeni, mi huusi: "Herätkää! Macbeth unen murhaa!" unen, Tuon viattoman, joka huolten vyhdet Sekavat suorii, päivittäisen kuolon, Työn raittiin peson, sielunhaavain voiteen, Tuon luonnon toisen atrian ja parhaan Elämän juhlaruoan. LADY MACBETH. Mitä puhut?
Tuo lempo Skotlannin Eteeni saata, silmä vasten silmää; Tuo liki miekkaa mies; jos pelastuu hän, Niin anteeks myöskin taivas hälle suokoon! MALCOLM. Se miehen kielt' on. Nyt luo kuninkaan! On väki valmis; hyvästit vaan puuttuu. Macbeth on niittoon kypsä: taivaan vallat Hiovat sirppiään. Hymyillä koita: Niin pitk' ei yö, ett'ei sit' aamu voita. VIIDES N
LADY MACBETH. Aina vaan se vereltä haisee; kaikki Arabian höysteet eivät voisi tuota pientä kättä hyvänhajuiseksi saada. Oh, oh, oh! L
Oh, teidän ei tarvitsisi sanoa, että uskonto on teille yhdentekevää; teidän riettautenne ja rikoksenne todistavat sitä kylliksi. Mitä? Tekö puhutte riettauksista, rouva Messalina, ja rikoksista, lady Macbeth! Minä joko kuulin väärin tai te, jumal'auta, olette koko lailla häpeämätön!
Keitä nuo Noin kuihtuneet ja pukimeltaan jylhät? Maan asukkailt' ei näytä he ja sentään Maan päällä käyvät. Eloss' olettenko, Ja olennoita, joilta vastuun saapi? Mua ymmärtävän näytte: kaikin viette Rosoille huulillenne kurtun sormen. Näytätten naisilta, mut partanne Mua kieltää teitä siksi päättämästä. MACBETH. Jos voitte, puhukaa! Keit' oletten? 1 NOITA. Oi, terve, Macbeth! Terve, Glamis-thani!
Ja kun uskomme, että kohtalomme on sellainen tai sellainen, niin voimme kehittää elämäämme niin, että se todella todistaa tämän uskon olleen oikean. Jollei Lady Macbeth olisi uskonut noitia, niin hän ei milloinkaan olisi kehoittanut miestänsä murhaamaan Duncania." "Mutta ettekö voi ennustaa minulle iloisempaa kohtaloa kuin tämä teidän traagillinen kuvauksenne näyttää minulle uhkaavan?"
1 MURHAAJA. Kyll', armollinen herra. MACBETH. Hyvä! No, Olettenko sit' aprikoinneet? Tietkääs, Se hän on, joka ennen muinen salpas Teilt' onnen tien, vaikk' arvelitte siksi Mua viatonta. Sen jo viime kerrall' Osoitin teille; selväks tein, kuin teit' on Petetty, peijattu; ma keinot näytin Ja niiden käyttäjät ja kaikki, josta Jo pöhkökin ja mielipuoli huomaa Sen Banquon työksi.
Hyvät herrat, Vaivanne kirjass' on, jot' aamuin illoin Selaillen luen. Nyt kuninkahan luokse! Tapausta mieti, ja kun aika kypsyy Ja muuten tilaisuutt' on, haastelkaamme Siit' avomielin sitten. BANQUO. Mielist' aivan. MACBETH. Mut siksi vaiti! Tulkaa, ystävät! Neljäs kohtaus. Fores. Huone kuninkaan linnassa. No, joko mestattu on Cawdor? Eikö Palanneet ole toimittajat vielä?
MACBETH. Viel' elää Cawdor; miksi lainapukuun Puette mun? ANGUS. Hänestä hylky elää; Mut raskas tuomio painaa hänen päätään, Jok' on jo surman oma. Norjan kanssa Pitikö yhtä hän, vai salaa auttoi Kapinamiestä, vaiko molempiin Hän maansa turmaks yhtyi, sit' en tiedä; Maanpetos selvä vaan ja tunnustettu Kukisti hänet.
Suuri Glamis, Sa sitä mielittelet, joka huutaa: "Noin tulee tehdä sun, jos mua mielit", Ja jota pikemmin sa pelkäät tehdä Kuin tekemättä jättää. Tänne riennä, Ett' oman henkeni ma korvaas valan, Ja kielin uljain kaikki pieksen pois, Mi sua tuosta kultarenkaast' estää, Joll' onnetar ja henkimailma näyttää Sun kruunanneen jo. PALVELIJA. Illall' On täällä kuningas. LADY MACBETH. Oletko hullu?