Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Taas saan isältä toruja." "Missä on kotiopettajasi, poikaseni?" kysyi Georg. "Eikö hän palaakkaan?" "Ei, hän on lähtenyt myötyriksi ja minun pitää saada uusi opettaja", vastasi poika. "Isä ei ole kuitenkaan vielä ketään löytänyt. Onpa ikävä asia! Kuka tietää, kuinka kauvan pitää näin yksin tuskitella."
Ma hiljaa vainen piileilin Ja tytön tuskitella soin; Se aatos oli suloisin, Ett' tähden mun hän kärsi noin; Sen vuoks' en oitis lemmestään Ma juossut häntä kiittämään. Vaan perho lensi kukkaseen, Se suunsa mettä sille soi, Ja rastas lauloi: rinnalleen Se puolisonsa kohta toi; Nyt kullan nimen mainitsin, Ja hälle kaulaan lennähdin. Tytölle.
Ville oli mieheksi muuten tavattoman hyväluontoinen, mutta tuonlaisissa tilapäissä hän saattoi vimmastua niin, että silmät tulta iskivät. Maria nauroi sydämmessään ja antoi hänen tuskitella hetken. Sitten meni viereen istumaan, kietoi kätensä kaulaan, silitteli poskea, tuota karkeata poskea, ja nauroi pois kaikki pahat tuulet. Helposti ne sillä keinolla tavallisesti läksivätkin.
MARIA. Kuinka kovasti onnen käsi päällämme on! Tuska tulee minulle ajatellessani, olla varjeluksetta. Sydämmeni tykkii, niin kuin jos se tahtoisi halkaista rintani. Jaa, jaa, olen sairas, hyvin sairas! Muutoin olisin narrimainen lapsi, jos tahtoisin syyttä niin tuskitella. Mutta mitä tahtovat nuo nuorukaiset minulta? Mintähden vainoovat minua? Oi Jumalaani!
LADY MACBETH. Noin ei tuommoisista Saa tuskitella; voipi tulla hulluksi. MACBETH. Ma luulin äänen kuulleeni, mi huusi: "Herätkää! Macbeth unen murhaa!" unen, Tuon viattoman, joka huolten vyhdet Sekavat suorii, päivittäisen kuolon, Työn raittiin peson, sielunhaavain voiteen, Tuon luonnon toisen atrian ja parhaan Elämän juhlaruoan. LADY MACBETH. Mitä puhut?
Säkkijärven muisto oli haava, joka ei tahtonut parantua, ja nyt oli Bousquet iskenyt sitä syvemmäksi. Voi tuota onnetonta talviretkeä, josta häntä alituisesti soimattiin! Buddenbrock huomasi synkän ystävänsä alakuloisuuden ja seurasi häntä lieventääksensä hänen ahdistustansa lohduttavilla sanoilla. Miksi yhä tuskitella tuosta vähäpätöisestä Säkkijärven asiasta? Sitä ei enään kukaan ajattele.
Kyllikki seisoi yhä paikoillaan, antaen Olavin raivota ja tuskitella ja tuntien niinkuin se pohja, jolla hän itse seisoi, olisi yhä varmistunut. Vihdoin hän meni hiljaa Olavin eteen sohvan luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät