United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sinulla, Björn, on suoraan sanoen yksi vika, joka usein on meille haitallisempi kuin nurmeslaisille. Sinä mittaat viinapäissäsi kappoja tynnyrien sijasta ja joskus päin vastoin, mikä taas alentaa arvoamme ja turhaan ärsyttää kansaa."
Me kaikki hänen kanssaan tahdoimme maailmalle todistaa, ettemme suomalaisina olleet missään suhteessa ala-arvoiset muiden rinnalla. Kuka uskalsi olla tunnustamatta meidän arvoamme! Kuka uskalsi ylenkatsoa sitä, mistä me ylpeilimme! Mutta jos uskalsi, niin me tahdoimme kukistaa, maan tasalle musertaa hänet, hävittää niin, ettei jää jälkeäkään! Kaikki ihailivat häntä ja hänen rohkeuttaan.
Korkeasta suvusta hänen pitää olla, ettemme häntä totellen alentaisi arvoamme viisas ja taitava, ettei meidän väkemme henki joudu hukkaan urhoollisin urhoollisista, ettei oma kunniamme joudu häpeään tasamielinen, luja ja miehuullinen, niin että kykenee meitä koossa pitämään. Semmoinen sen miehen pitää olla, joka sopii meille johtajaksi.
Nyt, tietäkää, on nuori Fortinbras, Halveksuin arvoamme, taikka luullen, Ett' armaan veli-vainaan kuolon kautta Valtamme liitteistään on höltynyt, Perustuin tähän voiton unelmaan, Hyväksi nähnyt meiltä kiristää Lähetin kautta takaisin ne maat, Jotk' isäns' uljahalle veljellemme Lain mukaan kadotti. Sen verran siitä. Nyt itseemme ja tähän istuntoon!
KUNINGAS JUHANA. Kenenkä puolta kaupungin on väki? KUNINGAS PHILIP. Englannin, sanokaa. Ken kuninkaanne? PORVARI. Englannin kuningas, kun ensin tutaan Se kuningas. KUNINGAS PHILIP. Se meissä tuntekaa, Sen oikeutt' edustamme. KUNINGAS JUHANA. Ei, vaan meissä, Jok' itse arvoamme edustamme Ja oman persoonamme valtuudella, Me, oma herramme, Angers'n ja teidän.
MACBETH. Niin kyllä, armahani; samoin sinä! Sa koko huomiosi Banquoon käännä; Hänt' ennen muita silmin, kielin etsi. Viel' epävarmat ollen, täytyy meidän Imarteen virrass' arvoamme pestä, Sydämmen valhenaamaks tehdä kasvot, Sen tosilaadun peittäin näin. LADY MACBETH. Nuo heitä! MACBETH. Oi, vaimo, skorpioneja on täynnä Mun sieluni! Viel' elää Fleance ja Banquo.
Vaikk' oiskin kaikki pilaa, Niin paljo riippuu tästä kokeesta. Täss' älyäisi Troian maajas maku Jo meidän maineen nousun. Usko pois, Tään hullun kiistan mukaan arvoamme Vastedes arvioidaan. Sillä tulos, Vaikk' yksityistä koskee, yleisenkin On hyvän taikka pahan mittapuuna; Ja moinen näytelehti vaikk' on rahtu Vain koko kirjaan nähden lapsen hahmoss' Esittää, mikä jättiruho tästä On nousemassa.
Kahdestoista kohtaus. Enköön minä ollut vähän kovin ankara. Ahaa, Utriainen! UTRIAINEN. Ei se ankaruus haitannut, kyllä se mies sietää. PELTONEN. Nyt olen purkanut sappeni hänelle. Mitäs nyt ensin teen? Eihän tuo peto luopunut niitystä! Mitäs mietit? UTRIAINEN. Ensimäinen työ lienee nyt toteuttaa uhkaukset. Ei mikään niin meidän arvoamme vähennä, kuin että uhkauksiamme emme toteuta.
Rahan katoaminen ei ole sentään ikävin kohta asiassa; vaan talon palveliat sopottelevat, että olisimme itse tuoneet varkaan huoneesen tuo tuhma joukko nauraa meille ja se vahingoittaa arvoamme". "Niin meidän olisi pitänyt antaa riidan siemenen olla vielä maantiellä", tuumi herra Markus ilkamoisella hymyllä. "Jumala varjelkoon meitä senlaisista ajatuksista", vastusti rouva vihaisena.
Se olisi arvoamme alentavaa, se olisi velttoutta ja taantumista, johon maata ja kansaa unettavilla rauhan huiluilla kyllä koetetaan nukuttaa, niinkuin silloinkin, kun te nousitte. Mutta se ei ole onnistuva nyt enempää kuin silloinkaan! Sillä me taistelemme kaikesta siitä, mistä te olette käskeneet ja opettaneet meitä taistelemaan.